Syksy 2001 on ollut budjetin valmistelussa hampaiden kiristystä. Syynä ei ole pelkästään iänikuinen persaukisuus, vaan myös riita siitä, miten budjetti laaditaan. Tässä riidassa vihreät ovat olleet oikeiston puolella. Monet ovat ymmärtäneet tämän niin, että vihreät ovat oikeiston kanssa samaa mieltä siitäkin, millainen budjetti laaditaan. Tämän virhekäsityksen haluan kuitenkin kumota.
Turussa budjetti laaditaan niin, että loppukeväällä lautakunnat (esim. nuorisolautakunta) saavat ohjeluvut, joiden pohjalta niiden on laadittava oma budjettinsa. Aikaisempina vuosina ohjeluvut antoi kaupunginhallitus, minkä jälkeen hallintokunnat laativat budjetin yli ohjelukujen, ja lopulta valtuusto leikkasi hallintokuntien esityksistä.
Tänä vuonna valtuusto ohjeluvut määräsi. Lisäksi sovittiin, että ohjeluvut ovat hallintokunnille sitovia, eli talousarvioesitys on tehtävä niiden mukaisesti. Jos hallintokunnat katsoisivat tarvitsevansa enemmän, heidän tulisi tehdä lista siitä, mitä milläkin markkamäärällä saadaan aikaan. Tällöin kaupunginvaltuuston päättäessä lopulliset nettoluvut valtuustolla olisi tiedossa päätöksensä seuraukset ja todellinen, läpinäkyvä arvopolitiikka saisi jalansijaa!
Kaikki eivät kuitenkaan olleet yhtä mieltä menetelmän oikeellisuudesta. Valtuuston vasen siipi äänesti uutta menettelyä vastaan jostain käsittämättömästä syystä. Sama ongelma ilmeni myös lautakunnissa kolmella tavalla. Ensinäkin oli virkamiehiä, jotka viis veisasivat valtuuston päätöksistä. Toiseksi lautakunnissa oli vasemmiston edustajia, jotka alunperinkin olivat menettelyä vastaan. Kolmanneksi myös muilta kuin vasemmiston edustajilta jäi kaupungin kokonaisuus usein hämäräksi, kun ei nähty omaa nenäänsä pidemmälle. Käytännössä tämä näkyi niin, että ohjelukuja ylitettiin eikä listaa ylitystarpeista tehty niin kuin valtuusto oli halunnut.
Vaikka uusi käytäntö ei ansaitse tulla halvennetuksi vasemmiston ja virkamiesten tekemällä tavalla, se ansaitsee voimakasta kritiikkiä.
Ensimmäinen kritiikin kohde on ohjelukujen laadinta. Ohjelukuja laadittiin tietyistä lähtökohdista liian matemaattisesti. Näistä lähtökohdista ei keskusteltu riittävästi, jotta ne olisivat sisältäneet myös valtuuston strategisia valintoja. Yksi virheellisistä lähtökohdista oli tehokkuuden lisääntyminen yhdellä prosentilla - myös henkilöstökuluissa. Tavoite on selvästi kopioitu teollisuudesta, minkä takia se ei toimikaan.
Päätös yhden prosentin tehokkuuden parantamisesta tarjottiin valtuustolle yksinkertaisena taloudenpidollisena ja hallinnollisena tavoitteena, vaikka kyse oli selvästi arvovalinnasta. Palvelutoiminnassa kuten opetuksessa tai terveydenhoidossa tehokkuutta voidaan lisätä ainoastaan vähentämällä sitä aikaa, mikä on käytettävisssä yhtä oppilasta tai potilasta kohden!
Kuitenkin on aloja, joilla yhden prosentin tehokkuuden lisäämistä voidaan pitää liian alhaisen silloinkin, kun kyse on työvoimasta. Näillä aloilla on ongelmana jopa 8%:n sairaspoissaolot, kun esimerkiksi opettajien sairaspoissaolot ovat vain 2%:n luokkaa. Tällaisia aloja olisi pitänyt painostaa sairaspoissaolojen vähentämiseen vaatimalla tehokkuuden lisääntymistä myös henkilöstökuluissa.
Toinen ongelma liittyy siihen, että ohjelukujen ja budjetin välille ei jätetty ilmaa. Yhtäältä lautakunnilta odotetaan perusteltua toivelistaa lisämenoista, mutta toisaalta kaikki rahat oli jaettu jo etukäteen. Ongelma on sietämätön! Ratkaisuksi kelpaisi toki se, että kun yhdelle annetaan lisää, niin toiselta otetaan pois. Tällainen ratkaisu ei kuitenkaan ole realistinen, koska konkreettisia leikkausehdotuksia ei poliitikoilta saa. Siksi ohjeluvuissa pitäisi olla sisäänrakennettu juustohöyläautomaatti, joka realistisesti mahdollistaa priorisoinnin ja arvovalinnat.
Kolmas kritiikkiä ansaitseva menettely on se, että kaupunginhallitus päästi läpi lautakunnilta tulevia ehdotuksia, jotka ylittivät ohjeluvut. Kun vastaikkain valtuustossa ovat valtuuston tahtoa noudattanut nuorisolautakunta, ja sääntöjä rikkova, hätäänsä parkuva liikuntalautakunta, ei ole epäselvää miten käy: valtuutetut ajattelenevat, että ei nuorisolautakunnalla voi olla tarpeita ylittää ohjelukua, jos he kerran pystyvät tekemään sen mukaisen budjetin. Vaikka tämän ajatuksen torjuisi älyllisellä tasolla, on vaikeaa torjua tunnetta ja tunteen vaikutuksia.
Neljäs ongelmakohta on seuranta. Saadakseen enemmän rahaa lautakunnat kertovat, että sejase joudutaan lopettamaan, kun rahaa ei saada riittävästi. Pelkään, että lautakunnat - tai ennemminkin niiden virkamiehet - maalailevat mahdollisimman pahoja kauhukuvia todellisten sijaan. Tätä on valvottava tarkasti ensi vuonna. Valvontaa ei toivottavasti heikennä se, että tarkastuslautakunnan puheenjohtaja on poliittisesti kokematon ja sosiaalidemokraatti.
Ydinvoima ei torju ilmastonmuutosta
Ilmastonmuutosta torjuttaessa tulee vähentää hiilidioksidipäästöjä, ei ainoastaan
saavuttaa Kioton tavoitteita, joka on vain välitavoite. Energian käytön tehostaminen ja
uusiutuvat energiamuodot vähentävät merkittävästi enemmän hiilidioksidipäästöjä kuin
ydinvoima.
samulilintula.net