Opetusministeri Tuula Haataisen mukaan yliopistoihin tulee uusille ylioppilaille 50 prosentin koska uudelta ylioppilaalta kestää keskimäärin kolme vuotta saada opintopaikka.
Asia tuli ensimmäisen kerran esille Sailaksen työryhmän työskentelyn aikana, jolloin Suomen ylioppilaskuntien liitto korjasi Tilastokeskukseen nojaten, että todellinen luku on kaksi vuotta, ja esitti, että välivuosista tehdään tutkimus.
Tutkimustulosten hyödyntäminen olisi todellakin tarpeen, sillä toukokuussa 2003 Turun yliopiston opiskelijoiden keskuudessa tehty tutkimus osoittaa, että mediaaniaika yliopistoon pääsemiselle on 1 vuosi ja keskiarvo 1,9 vuotta.
Jos tilastoista poistetaan aikuisopiskelijat, joiden määrää opetusministeriö haluaa lisätä, keskiarvo on vain hieman yli yhden vuoden.
Opetusministeriön tavoitteet ovat näennäisesti keskenään ristiriidassa, mutta todellisuudessa on kyse siitä, että keskiarvo ei ole todellisuutta parhaiten kuvaava luku.
Haatainen johtaa myös harhaan luodessaan välivuosista sellaisen kuvan, että ne olisivat opiskelijoille epämieluisia.
Edellä mainitun tutkimuksen mukaan yhden välivuoden pitäneistä opiskelijoista 27 prosentilla oli pakottava syy välivuoteen (esimerkiksi asevelvollisuuden suorittaminen).
65 prosentin mielestä välivuosi oli hyödyllinen ja vain yhdeksän prosenttia oli sitä mieltä, että välivuosi ei ollut mielekäs.
Niistä, joiden mielestä välivuosi oli hyödyllinen, yhdeksän kymmenestä ilmoitti, että välivuosi oli opintoja tukeva tai että se oli tarpeellinen itsenäistymisen vuoksi.
Kiintiöiden todellinen vaikutus saattaa olla se, että yhä harvempi pääsee heti opiskelujensa jälkeen opiskelemaan haluamaansa alaa.
Näin käy, jos uravalinnastaan epävarmat nuoret hakevat entistä hanakammin yliopistoon ja vievät paikkoja niiltä, jotka tietävät, mitä haluavat ja joilla on jo pyrkiessään motivaatio opiskella. Ylipäänsä kiintiöiden pitäisi olla vihoviimein keino.
Siksi tuntuu kummalliselta, että opetusministeri haluaa ottaa ne käyttöön, ennen kuin on saatu kokemusta muiden keinojen vaikutuksista.
Opiskelijajärjestöt ovat olleet aktiivisesti kannattamassa tällaisina keinoina mm. reaalikokeen uudistusta, kaksiportaista tutkintorakennetta ja yhteisvalinnan lisäämistä.
Poliittisesti on tietenkin hankalaa, että vaihtoehtoiset toimenpiteet eivät näytä yhtä tarmokkailta kuin kiintöiden luominen.
Ydinvoima ei työllistä merkittävästi
Ydinvoimaan keskittymällä Suomi menettää mahdollisuutensa uusiutuvan energiatuotannon
kasvavilla maailmanmarkkinoilla.
samulilintula.net