Turun kaupunginvaltuusto piti kokouksessaan 14.4.2003 valtuuston kyselytunnin. Kyselytunnin pitäminen on hyvin harvinaista, eikä siihen olekaan moneen vuoteen turvauduttu. Kyselytunnin pitäminen oli kokeilu, josta haluttiin palautetta, mutta se liittyy myös pyrkimykseen lisätä valtuuston valtaa.
Esitettyjen kysymysten ja vastausten perusteella olen sitä mieltä, että kyselytunti ei toimi. Ongelma ei ole valtuutetuissa, hallituksen jäsenissä tai virkamiehissä vaan koko järjestelmässä.
Valtuutettujen kysymykset on jaettavisssa kahteen ryhmään, ohjelmallisiin ja poliittisiin.
Ohjelmalliset kysymykset eivät suinkaan ole yhtä hienoja, kuin miltä ne kuullostavat. Kysymykset sinänsä olivat tärkeitä yksityiskohtia, mutta niiden ratkaiseminen edellyttäisi strategiaa tai toimenpideohjelmaa. Hyväksyttyistä ohjelmista on voinut puhua silloin, kun ne on hyväksytty, ja tekemättömät ohjelmat eivät tule tehdyiksi kahden minuutin puheenvuorossa.
Poliittisen kysymyksen ongelmat ovat toisenlaisia ja myös strategiasta voi toki kysyä poliittisen kysymyksen: "Miksi senjasen strategian sisältö on tämäjatuo?". Ongelma on se, että koska nämä päätökset tehdään lähes täysin konsensuksella, valtuutetut ikään kuin kysyvät itseltään, miksi he ovat sitä mieltä, kuin ovat.
Poliittisesti kriittiset kysymykset edellyttävät, että joku on vastuussa tehdyistä linjauksista. Jos ei ole konsensusta, vastuussa on enemmistön muodostaneet puolueet. Kun enemmistö on selvästi sopinut jostain, voi myös olla mahdollista, että joku henkilö vastaa esimerkiksi julkisuudessa kaikkien puolueiden puolesta.
Jotta valtuutettujen kysymykset merkitsisivät jotain, täytyy kaupungin johtamisjärjestelmää uudistaa kahdella tavalla:
Nykykeskustelussa nämä kaksi edellytystä sanotaan myös toisin:
Nämä kaksi kysymystä ovat Turussa erittäin keskeisiä. Perustelut niiden puolesta ovat moninaiset, mutta eivät sinänsä kuulu tähän kirjoitukseen. Minun mielestäni huomattavaa on se, että valtuuston kyselytunnit ovat merkki terveestä demokratiasta. Se, että kyselytunti ei toimi, on merkki huonosta johtamisjärjestelystä.
Ydinvoima ei ole kotimaista
Uraanipolttoaine tuodaan Suomeen Venäjältä, Australiasta ja Kanadasta.
samulilintula.net