Tämä kirjoitus ei ole pelkästään kouluruuasta, vaan myös hallintokulttuurista, joka on unohtanut olemassaolonsa tarkoituksen. En myöskään kirjoita kouluruuasta yleensä, vaan vain sen yhdestä alalajista - vegaaniruuasta.
Olemme tottuneet ajattelemaan, että kouluruoka kuuluu jokaiselle koululaiselle maksuttomana. Minä sain lukiossa lämpimän aterian kerran, kaksi viikossa. Tämä johtui siitä, että olen vegaani, ja vältän kaikkia eläinkunnan tuotteita, mm. lihaa, kalaa, maitoa ja munia. Samassa koulussa kanssani oli 2-3 vegaania sekä yksi maidolle allerginen kasvissyöjä. Myös muissa kouluissa oli muutamia vegaaneja.
Yritimme lujasti saada vegaaniruokaa: keräsimme suuren adressin, tapasimme opetuslautakunnan jäseniä, kirjoitimme lehtiin ja teimme suunnitelmia käytännön järjestelyistä. Hankkeemme tyrmättiin epätosilla väittämillä järjestelyjen kalleudesta ja ristiriitaisella hokemisella negatiivisista terveysvaikutuksista. Negatiivinen terveysvaikutus oli se, että kun ei ollut vegaaniruokaa, ei ollut mitään ruokaa.
Miten tämä liittyy hallintokulttuuriin. Mielestäni byrokraattien suhtautuminen pyrkimyksiimme osoitti haluttomuutta palvella. Sen sijaan, että kunnalla töissä olevat ihmiset olisivat palvelleet kuntalaisia, he tuomitsivat. Minun mielestäni hyvä byrokraatti on kuin tarjoilija: asiakasta saa pitää kusipäänä, mutta mölinät on pidettävä mahassa ja ruoka on tarjoiltava normaalisti.
Kuntalainen on asiakas - ei alamainen.
Ydinvoima ei työllistä merkittävästi
Ydinvoimaan keskittymällä Suomi menettää mahdollisuutensa uusiutuvan energiatuotannon
kasvavilla maailmanmarkkinoilla.
samulilintula.net