samulilintula.net : persoona : Isaac Asimov

Isaac Asimov ja Linnunrata-sarja[1]

Isaac Asimov eli vuosina 1920-1992. Sinä aikana hän kirjoitti lukemattomia romaaneja ja novelleja. Hän kehitti klassiset robotiikan kolme pääsääntöä ja julkaisi populääritieteellisiä kirjoja ja artikkeleita. Sen lisäksi hän oli biokemisti.

Asimovin Linnunrata-sarjaksi kutsun 15:tä kirjaa, jotka muodastava robotti-sarjan, imperiumi-sarjan ja Säätiö-sarjan, sekä kirjaa "Ikuisuuden loppu". Sarja kertoo monikymmentuhatvuotisen saagan, joka sijoittuu meidän linnunrataamme. Kirjat on kirjoitettu vuosina 1950-1957 ja 1982-1993. Asimovilla ei alunperin ollut aikomusta kirjoittaa yhtenäistä saagaa, eivätkä romaanit siksi ole syntyneet siinä järjestyksessä kuin ne kannattaisi lukea[2].

Biokemistinä ja tieteenfilosofian harrastajana on silmiini sattunut muutama yksityiskohta romaaneista.

1. Eräässä robotti-romaanissaan, muistaakseni Teräsluolissa, Isaac Asimov kertoo, miten tärkkelystä pilkottiin glukoosiksi hapoilla. Kemiallisesti kyseinen toimenpide on aivan järkevä, ja romaanin kirjoittamisen aikaan (1954) se on luultavasti ollut myös biokemistien käyttämä menetelmä.

Minä olin kuitenkin erittäin järkyttynyt lukiessani tuon kohdan. Nykyajan biokemistille tuollainen tuskin tulisi mieleenkään, sillä nykyään saman lopputuloksen aikaansaamiseksi käytettäisiin entsymaattisia menetelmiä. Entsyymit taas valmistettaisiin geenimuunnelluilla orgenismeilla. Se on todellista biokemiaa. En osaa sanoin kuvata, miten suuri periaatteellinen ero noiden kahden menetelmän välillä on. Voin vain hämmästellä biokemian nopeaa muutosta viimeisen 50 vuoden ajalla.

2. Romaanissa "Kohti Säätiötä" Säätiön luoja Hari Seldon keskustelee geneetikon (jota Asimov kutsuu biofyysikoksi) kanssa tahtoessaan selvittää tyttärensä perimän. Siinä sivussa manataan, miten tieteenvastaisuus lisääntyy ja ihmiset uskovat kaiken maailman hömpötyksiin, ja miten tieteelliselle tutkimukselle on niin vaikeaa saada rahoitusta. Paitsi että nämä olivat Linnunradan rappioitumisen merkkejä, ne kuvaavat minusta liikaa nykyaikaa ja New Agea, mikä varmasti oli myös Asimovilla mielessään.

3. Vuonna 1951 kirjoitettu romaani "Säätiö" paljastaa Asimovin lojaalisuuden tiedeyhteisöä kohtaa. "He suhtautuivat tilanteeseen pohjimmiltaan järkevästi, sillä he olivat kylliksi tiedemiehiä myöntääkseen olleensa väärässä - -". Tiedemiesten valkoiset takit ovat niitä samoja kaapuja, joita papit kantavat, ja jotka viestivät kantajansa ylemmyyttä.

Kirjoitettu: 26.6.2000

1. Nimityksen "Linnunrata-sarja" olen keksinyt itse, enkä siis tiedä, onko sarjalla jotain virallista nimeä, jolla se tunnetaan. "Linnunrata" viittaa siihen, että kaikki tapahtumat sijoittuvat tunnistettavasti omaan galaksiimme (vaikkakin sen tulevaisuuteen) ja lopulta saagan maailma on linnunratamme suuruinen.

2. Romaanit ovat järjestyksessä:

  1. Teräsluolat (1954, The Caves of steel)
  2. Alaston aurinko (1957, The Naked Sun)
  3. Aamunkoiton robotit (1983, The Robots of Dawn)
  4. Robotit ja imperiumi (1985, Robots and ja Empire)
  5. Avaruuden merivirrat (1952, The Currents of Space)
  6. The Stars, Like Dust - (1951)
  7. Pebble in the sky (1950)
  8. Säätiön alkusoitto (1988, Prelude to Foundation)
  9. Kohti Säätiötä (1993, Forward the Foundation)
  10. Säätiö (1951, Foundation)
  11. Säätiö ja imperiumi (1952, Foundation and Empire)
  12. Toinen Säätiö (1953, Second Foundation)
  13. Säätiö veitsen terällä (1982, Foundation's edge)
  14. Säätiö ja Maa (1983, Foundation and Earth)
  15. Ikuisuuden loppu (1955, End of Eternity)

Asimov itse lisäisi sarjan alkuun novellikokoelmansa "The Complete Robot", joka kannattaa lukea, jotta robottien mieleen pääsisi syvemmälle sisälle. Toisaalta Asimov ei lukenut "Ikuisuuden loppua" osaksi sarjaa, mutta minun mielestäni se sijoittuu samaan Linnunrataan kuin muutkin romaanit, vaikka romaaneiden tarinat ovatkin ristiriidassa keskenään.

Ydinvoima ei ole turvallista
Kriisitilanteessa ydinvoima ja muut keskittyneet energiantuotantotavat ovat suuri riskitekijä.

samuliättäsamulilintula.net