Samuli Lintula

Kaupunkien kehityksen yksi suurimmista tragedioista on se, että suuri osa nuorista perheistä muuttaa pois keskustasta, kun perheeseen syntyy lapsia. Ei kuitenkaan ole olemassa keskipakoisvoiman kaltaista luonnonlakia, joka vääjäämättä johtaa keskustan näivettymiseen ja lapsiperheiden muuttamiseen pois kaupungista.

Keskusta autioituu lapsiperheistä, koska perheet haluavat asua alueilla, joissa lapsille on enemmän tilaa kuin autoille. Samaan aikaan keskustat suunnitellaan tavalla, joka ei vastaa käsitystämme asioiden tärkeysjärjestyksestä: keskustassa autot tulevat ennen lapsia.

Keskustan liikennejärjestelyissä ei piitata pienten lasten turvallisuudesta, ja kortteleiden sisäpihoilla leikkipaikkoja on sen verran, mitä autopaikoilta tilaa jää. Keskustassa, jossa oman auton tarve on vähäinen, autot kuitenkin hallitsevat - ja ajavat ihmisiä kauas pois.

Jotta kaupungin keskustoista tulisi elinvoimaisia, ne on suunniteltava aivan uudella tavalla. Sääntönä tulisi olla, että lapsille varataan tilaa aina vähintään yhtä paljon kuin autoille. Kortteleiden sisäpihoja pitää muuttaa viihtyisämmiksi ja vihreämmiksi ja puistoista pitää tehdä entistä houkuttelevampia.

Melua, ilmansaasteita ja liikenneturvattomuutta on torjuttava laskemalla ajonopeuksia ja rakentamalla pyöräkaistoja katujen molempiin laitoihin vaikka parkkipaikoista tinkien. Kaupunkisuunnittelussa tulee käytännössä näkyä, että lapset ovat tärkeysjärjestyksessä ensimmäisinä.

Tämä kirjoitus on tehty yhdessä Elina Rantasen kanssa ja julkaistu Turun Sanomissa 14.6.2008

Olemalla viikon ajan kasvissyöjä, Heinäluoma pelastaa useiden eläinten elämän. Tarkemmin sanottuna viikossa Heinäluoman suulta pelastuu noin

• 0,25 broileria,
• 0,01 sikaa,
• 0,005 kalkkunaa ja
• 0,0015 nautaa.

Tästä on hyvä jatkaa. Mutta sehän tiedetään jo ennen puoluekokousta, että Heinäluoma ei jatka.

Kaikki se, mitä on viime aikoina puhuttu tiettyjen ministereiden ja hallituksen ja opposition kansanedustajien vaalirahoitussotkuista, on tärkeää. Se on avannut tien vaalirahoituslain kiristämiselle, mitä vihreät ovat vaatineet siitä lähtien, kun nykyinen laki tuli voimaan.

Kohun keskellä ei ikävä kyllä  ole ehditty käsitellä kunnallispolitiikan kytköksiä rahoittajiin. Kunnallispoliitikot ja puolueiden paikallisyhdistykset saavat huomattavaa tukea rakennus- ja rakennuttajayrityksiltä sekä kaupan keskusliikkeiltä. Näiden bisnes – asuntojen, toimistojen ja uusien kauppapaikkojen rakentaminen – on täysin riippuvaista kunnallispoliitiikojen tahdosta.

Viime lauantain Aamuset-lehden välissä oli Turun kokoomuksen kaksitoistasivuinen lehti. Millä se oli rahoitettu? Lehdessä oli 3,5 sivua mainoksia, joista 2 sivua oli rakentajien ja rakennuttajien sekä 0,5 sivua kauppaliikkeiden mainoksia: Skanska, Asuntomestarit, SATO, Osuuskauppa, Kesko, NCC ja Palmberg. Ei kokoomuksen lehden lukijakunta poikkea muiden lehtien lukijakunnasta niin paljon, että mainosten jakaumaa voisi sillä selittää. Ainoa järkevä selitys on politiikan rahoittajien ja politiikan päätösten välinen yhteys – molemminpuoleinen kiitollisuudenvelka.

Kokoomus ei kuitenkaan ole ollut eikä tule olemaan ainoa puolue, jonka lehden mainostajissa on jotain erikoista. Voisin kartuttaa omaa vaalikassaani lyömällä vetoa, että samanlainen mainostajien jakauma on myös Turun SDP:n ja Vasemmistoliiton tulevissa vaalilehdissä. (Myös lahjoituksia otetaan vastaan.)

Maaseudulla kyläkaupat ovat kuolleet ja kauppamatkat ovat pidentyneet. Pitkien etäisyyksien maassa nämä matkat tehdään tietenkin autolla, mikä lisää hiilidioksidipäästöjä. Mutta ovatko kaikki nämä matkat sittenkään tarpeellisia? Energian- ja ajankäytön kannalta on hölmöä, että jokaisen on itse haettava tonnin painoisella autollaan hakemaan kymmentä tai pariakymmentä kiloa ruokaa. Fiksumpaa olisi, että kaupalla olisi kotiinkuljetus, jolloin yksi auto kuljettaisi usean talouden ruuat.

Ennen vanhaan kaupan kotiinkuljetuspalvelu tarkoitti nimenomaan koko kaupan – kauppa-auton – kuljettamista kotiin. Tähän järjestelmään ei kuitenkaan ole paluuta. Kauppa-auton valikoima on liian suppea ja sen mukana kulkeva hukkapainokin on niin suuri, että ekologinen hyöty on vähäinen. Nykyään Internet mahdollistaa sen, että kaupan pakettiauton mukana kulkevat kaikki ne tuotteet ja vain ne tuotteet, joita asiakas haluaa.

Suomessa toki on kotiinkuljetuspalveluita, mutta käsittääkseni ne ovat keskittyneet pääasiassa kaupunkeihin, kuten Ruokanet. Palvelua perustettaessa on ajateltu, että kaupungeissa olisi riittävästi kriittistä massaa tällaisia palveluita varten. Kaupungeissa on kuitenkin kauppoja myös joka nurkan takana. Mihin silloin tarvitaan kotiinkuljetusta? Oikealla hinnoittelulla parempa asiakaskunta saattaisi löytyä sittenkin maaseudulta.

Hinta onkin selitys sille, miksi kotiinkuljetuspalveluita ei jo ole. Omalla autollaan ja omalla ajallaan kaupassa käyvä henkilö laskee kuluikseen vain polttoaineen, mutta omalle ajalle ei lasketa hintaa, vaikka vapaa-aika on elämässä arvokkainta. Kaupan kotiinkuljetuksessa polttoainekulut asiakasta kohden olisivat pienemmät, mutta niiden lisäksi asiakkailta pitäisi periä kuljetusauton pääomakuluja. Merkittävin kulu on kuitenkin ruokaa tuovan työntekijän palkkakulut veroineen ja loma-ajan palkkoineen.

Kotitalousvähennyksenä veronmaksaja voi vähentää verostaan 60 % käytetyn kotipalvelun palkka- ja sivukuluista. Verovähennys oikeus on saattanut kotipalvelut räjähdysmäiseen kasvuun. Tämä vähennys pitäisi laajentaa koskemaan myös ruuan kotiinkuljetusta, sillä samoin kuin muut kotityöt, kotiinkuljetus säästää vaivaa perheissä. Se myös tukisi työllisyyttä ja vähentäisi autoilusta aiheutuvia päästöjä.

(Julkaistu Turun Sanomissa 12.3.2008)

Turussa on ilmestynyt Asvalttiviidakon intiaanit -niminen ryhmä, joka vastustaa ilmastonmuutosta tyhjentämällä city-maastureiden renkaita. Ilmastonmuutoksen vastustamiseksi tarvitaan voimakkaita keinoja, mutta kaupunki-intiaanien kohteet ja keinot ovat vääriä.

Kaupunkimaasturit ovat turhanpäiväisiä ökyautoja, joiden päästöt ovat poskettomat ja ne edustavat täydellistä piittaamattomuutta yhteisestä elinympäristöstämme. Ne ovat kuitenkin vain jäävuoren huippu.

Suurin osa liikenteen hiilidioksidipäästöistä tulee yhä aivan tavallisista, keskikokoisista perheautoista, joiden määrä on kasvanut nopeasti. Niinpä kaupunkimaastureiden renkaiden tyhjentäminen kääntää huomion pois todellisesta ongelmasta.

Vaikka Turun seudulla liikenteen ongelmat näkyvät kymmeninä tuhansina autoina, ei syyttävä sormi voi osoittaa ainoastaan ratin ja penkin väliin. Kaikesta mielikuvamainonnasta huolimatta autoilu on useimmille ihmisille enemmän liikkumisen pakkoa kuin liikkumisen vapautta.

“Autopuolueiden” valtuutetut Turun seudulla pakottavat autoiluun ja epäekologisiin valintoihin rakennuttamalla kaupunkeja ja kuntia, joissa ihmiset asuvat kaukana toisistaan ja palvelut sekä työpaikat ovat kaukana ihmisistä.

Kehittyneillä mailla on tarve vähentää päästöjään 80 % vuoteen 2050 mennessä. Tämä tavoite koskee myös liikennettä. Voidaan siis sanoa, että yksityisautoilun hinnan nousu ei ole pysähtynyt ja että autokaupungin rakentaminen tulee käymään kalliiksi.

Turun seudun päättäjien on ymmärrettävä ilmastonmuutoksen haaste ja alettava rakentaa kaupunkiseutua joukkoliikenteen varaan. Myös kaupunki-intiaanien olisi käytävä tarmolla suurten rakenteiden kimppuun sen sijaan, että purkavat energiaansa yksittäisiin ökyautoilijoihin.

Tämän päivän kahden uutisen kunniaksi aggressiivia ja tuulivoimapolitiikkaa.

Katainen pelottelee, että tuulivoiman määrän 10-kertaistaminen maksaa yli 600 miljoonaa euroa investointitukena. Keskusta on esittänyt tuulivoiman määrän 20-kertaistamista ja vihreät vielä enemmän. Mutta käyttääkö Katainen vääriä argumentteja tarkoituksella vai hölmöyttään?

Suomessa on suunnattomasti tuulivoimapotentiaalia eikä kapasiteetin 20-kertaistaminen olisi temppu eikä mikään. Kataisen pitäisi myös tietää, ettei kukaan esitä tuulivoiman lisärakentamisesta investointitukien avulla vaan ns. syöttötariffeilla, jotka eivät maksa valtiolle mitään, vaan syöttötariffin maksavat kaikki sähkönkäyttäjät yhteensä.

Saksassa tuulivoiman osuus on 7 % sähköntuotannosta ja syöttötariffit ovat nostaneet sähkön hintaa 0,1 %. Syöttötariffit ovat Eurooppalainen tapa tukea uusiutuvaa energiaa ja Suomi on yksi niistä harvoista maista, jotka eivät tue uusiutuvaa energiaa syöttötariffeilla.

Jo hallitusneuvotteluissa Kokoomus vastusti tuulivoimaa ja nyt Katainen jatkaa puolueensa selkeää mutta vastuutonta ympäristöpolitiikkaa. Kokoomuksen puheet sinivihreydestä ja ympäristöasioista välittämisestä ovat selvästi paskapuhetta — aivan kuten se toinenkin vaalilupaus.

Suomessa on hieman reilu 100 000 tehyläistä terveydenhoitajaa. Valtion maksamasta 150 miljoonan euron tasa-arvoerästä riittäisi jokaiselle tehyläiselle noin 100 euroa kuukaudessa. Kuitenkin Tehy on laskenut sairaanhoitajien saavan tasa-arvoerästä vain noin 30 euroa/kk.

Joku on selvästikin mokannut, ja se joku näyttää olevan kuntatyönantaja. Kuntatyönantaja on jakanut hallituksen tasa-arvoerästä suuria osuuksia sellaisillekin alipalkatuille aloille kuin lääkärit. Lääkärit saavat tasa-arvoerästä noin 70 euroa/kk, yli kaksi kertaa enemmän kuin sairaanhoitajat. Hallituksen myöntämät 150 miljoonaa euroa riittäisivät tarkoitukseensa, jos suomalaisilta oikeasti löytyisi tahtoa nimenomaan sairaanhoitajien palkkojen korottamiseen. Jos ja kun tahtoa ei löydy, ei hallituksen kannatakaan antaa kunnille enempää rahaa, josta suurin osa valuu muiden henkilöstöryhmien palkankorotuksiin.

Ennen kuin hirtetään kuntatyönantaja, yritetään kuitenkin ymmärtää heitä. Miksi näin huono sopimus on tehty? Syy on yksinkertaisesti se, että muiden työntekijäjärjestöjen – aiheellinen tai aiheeton – mustasukkaisuus olisi estänyt jakamasta tasa-arvoerää pelkästään sairaanhoitajille. Työehtojen neuvottelujärjestelmä ei toimi siten, että hallitus voisi sanella palkankorotuksia. Vaikka oppositio tällaista on vaativinaan, ei se varmasti oikeasti tahdo viedä ammattiliittojen itsenäisyyttä.