Turussa oli tiistaina Turun vihreiden nuorten järjestämä keskustelutilaisuus tekijänoikeuksista ja tietoyhteiskunnasta. Paikalla olivat keskustelemassa Jyrki Kasvi vihreistä sekä Kaj Sotala piraattipuolueesta. Tietoyhteiskuntapolitikkaa ei ole vahvuusalueitani, joten kirjoitan nyt vain tekijänoikeuksista.
Eniten keskusteltiin suoja-ajasta eli siitä, kuinka kauan tekijänoikeuden haltijalla on tietyt yksinoikeudet teokseensa. Minunkin mielestäni nykyinen aika, 70 vuotta tekijän kuoleman jälkeen, on perusteettoman pitkä. Jos – ja kun – tekijänoikeuden tarkoitus on edistää kulttuurintuotantoa turvaamalla mahdollisuuden käyttää teoksia taloudellisesti hyödyksi, jopa toistasataa vuotta pitkä suoja-aika on perusteeton. Myös orpojen teosten ongelmalle pitäisi tehdä jotain. Orpo teos tarkoittaa sellaista vanhaa teosta, jonka tekijä ei ole selvitettävissä ja joka teoriassa jää täysin käyttämättä, koska suoja-aika ei kuitenkaan ole vielä ohi.
Eversti Jürgen Loden muotokuva 1700-luvun alusta. Muotokuva ei enää nauti tekijänoikeuden suojaa (jos on koskaan nauttinutkaan), mutta tämä valokuvani siitä on kyllä suojattu 31.12.2058 asti. Saat tosin käyttää sitä aivan vapaasti.
Näistä ongelmista huolimatta en ole samaa mieltä piraattien kanssa siitä, että oikea suoja-aika on vain 5–10 vuotta. Mielestäni on perusteetonta väittää, että teosten kaupallinen potentiaali on siinä mennessä kulutettu – tai että sen tulee olla kulutettu ja saavutettu, kuten Sotalan puheesta sai kuvan. Tilaisuudessa nousi esille Pertti Jarlan toistakymmentä vuotta vanhat Pahkasian sarjakuvat, jotka ovat nousseet arvoonsa vasta nyt. Tätä kirjoittaessani on Spotifyista tullut peräkkäin Kraftwerkin ”Das Model” (1978), Kemopetrolin ”Child is my name” (1999) ja Pet Shop Boysin ”Absolutely Fabulous” (1994).
Toisekseen olen eri mieltä siitä, kuinka suuri ongelma tekijänoikeuden perusteettoman pitkä kesto on. Olisihan se kivaa, että vanhoja teoksia voisi käyttää miten vain, mutta onko siitä oikeasti mitään haittaa, että Das Model on yhä suojattu teos? Pitää muistaa, että tekijänoikeus suojaa vain taiteellisia teoksia. Tekijänoikeus ei suojaa tietoa1 tai ideaa, joten kaikki oikeasti tarpeellinen on vapaasti käytettävissä. Tietokirja on tekijänoikeuden suojaama, mutta tiedot eivät. Siksi on mahdollista käyttää kirjojen tietoa hyödyksi esimerkiksi Wikipediassa. Junaa vahvempi ja luotia nopeampi supersankari ideana tai pop-taide tyylinä eivät myöskään saa tekijänoikeuden suojaa, ainoastaan yksittäiset käsikirjoitukset, piirrokset tai tomaattikeittopurkit ovat suojattuja. Ihmiskunnalta ei jää saamatta mitään välttämätöntä, jos se saa sämplätä biiseihinsä vain Beethovenia.
Kolmanneksi: jos joku nyt kokee saavansa kovin paljon iloa musiikista, kirjallisuudesta, kuvataiteesta joko kuluttajana tai uuden tuottajana, luulisi hänen olevan valmis maksamaan siitä. Tästä piraatit ovat eri mieltä. Heidän edustajansa oli sitä mieltä, että tekijänoikeusjärjestelmästä saadut taiteilijan tulot pitäisi korvata perustulolla. Piraattien mielestä koko yhteiskunnan pitäisi maksaa taitelijan, kun yksi henkilö kuluttaa Molokon ”Sing it back”-biisiä (1999). Minun mielestäni on moninkertaisesti oikeudenmukaisempaa ja parempaa yhteisten varojen käyttöä, jos hyötyjä maksaa. Tämä on kai keskeisen ero minun ja piraattien ajattelun välillä, koska en itse näe perusteluja sille, että taiteesta nauttija elää sataprosenttisesti yhteiskunnan siivellä.
Piraattipuolueen edustajalle täytyy antaa kuitenkin tunnustus siitä, että hän ei ehdottanut teosten tekijöiden toimeentulon perustaksi jotain niistä onnettomista kaupallistamisideoista, joita tekijänoikeuskriitikot esittävät ja jotka väitetystä loistavuudestaan huolimatta eivät ole levinneet yleiseen käyttöön.
Jos tämä kirjoitus olisi kolumni jossain lehdessä, toivoisin loppuun omaksi kuvauksekseni jotain tällaista: ”Kirjoittaja on tuottanut runsaasti vapaita kirjallisia teoksia (Wikipedia) ja valokuvia (Wikimedia Commons) ja tietää kyllä, mistä kirjoittaa.” Kun olen itse tuottanut vapaasti käytettävää sisältöä, olen huomannut, että piraatteja ei paljon samoissa projekteissa näy. Ehkä he haluavat olla vain saamapuolella?
1. Periaatteessa tekijänoikeus ei suojaa tietoa, kuten yllä on esitetty. Tekijänoikeuslaissa on kuitenkin muutama kohta, joiden perusteella voi sanoa, että tästä periaatteesta on luovuttu. Suomen tekijänoikeuslaki antaa suojan luetteloille ja tietokannoille, vaikka ne eivät ylittäisi teoskynnystä. Luettelot ja tietokannat ovat kuitenkin arvokkaita vain tietojensa vuoksi, joten tässä kohtaa on muodostunut poikkeus yleiseen periaatteeseen. Toinen mahdollisesti poikkeukseksi tulkittava tilanne on karttojen tekijänoikeus. Tekijänoikeuslaki suojaa karttoja, vaikka sen pitäisi suojata vain omaperäistä ja luovaa ilmaisumuotoa. Minä en ainakaan haluaisi käyttää kovin omaperäisiä ja luovia karttoja…
Cambridgen yliopistossa tekijänoikeutta tutkinut Rufus Pollock pyrki löytämään objektiivisesti ideaalin tekijänoikeussuojan pituuden. Hän tuli tutkimuksessaan siihen tulokseen, että parhaiten eri tekijät ja osapuolten ja yhteiskunnan edut ovat tasapainossa, jos tekijänoikeuden kesto on 14 vuotta.
Itse olen sitä mieltä, että tekijänoikeuskeskustelussa suurin käytännön ongelma eivät ole ylipitkät tekijänoikeudet vaan kohtuuttomat rangaistusvaatimukset tekijänoikeusrikkomuksista ja näiden valvomisen mahdollistamiseksi vaadittava yksityisyydensuojan murentaminen. Toisin sanoen jos pitää valita yksityishenkilön oikeus yksityisyyteen ja tekijän oikeus korvauksiin, valitsen aina edellisen. Mutta tietenkin pitää pyrkiä siihen, ettei näitä tarvitse asettaa vastakkain.
Muuten asiallisessa kirjoituksessasi viimeinen kappale on mielestäni aika paha tyylirikko ja turhanpäiväisen asenteellinen heitto. Millä perusteilla olet luokitellut toiset Wikipediaan ja Wikimedia Commonsiin sisältöä tuottaneet piraatteihin ja ei-piraatteihin, jotta olet pystynyt päättelemään jälkimmäisten puutteen?
Minäkin vastustan tätä viimeistä kappaletta. Ennen kuin sinulla on jotain asiallista dataa väitettäsi tukemaan, on se perusteeton ad hominem -heitto. Epäilen, että piraattipuoluelta löytyy aika paljon esimerkiksi avoimen lähdekoodin ohjelmointiin aikaansa uhranneita ihmisiä.
Olisi hirveän mielenkiintoista tietää, millaiset ihmiset ovat nämä meidän avoimet sisällöt tuottaneet.
Nimim. lukioaika meni koodaillessa avoimen lähdekoodin peliä.
Mielenkiintoinen tutkimus tuo Pollockin.
Ei ole ad hominem -heitto, jos väittää, että joku ihminen ei elä periaatteidensa mukaan, eikä ole ad hominem -heitto kritisoida kaksinaismoralismista ihmisiä, jotka niin toimivat. Näkemykseni perustuu siihen, mitä olen viiden vuoden aikana oppinut tuntemaan ja tietämään suomenkielisen Wikipedian kirjoittajia. Voi tietenkin väittää, että havaintoni on väärä.
Sitä voisi kuvitella, että jos piraattipuolueella on yli 2500 tietokoneita käyttävää, vapaasta tiedosta kiinnostunutta jäsentä, niin Wikipediassakin olisi paljon enemmän aktiivikäyttäjiä. Tämä olkoon sekä kritiikkiä että haaste.
Muutama kommentti.
On yleinen ajatus, että tekijänoikeus suojaisi pääasiassa muotoa, eikä ideaa. Suomalaisessa lainopillisessa kirjallisuudessa (esim. Pirkko-Liisa Haarmann: Tekijänoikeus ja lähioikeudet) tämä ajatus todetaan kuitenkin suoraan myytiksi, ja mainitaan tekijänoikeuden todellisuudessa suojaavan jotakin, joka on muodon ja idean välimaastossa. Kirjan elokuvasovitus on yksi esimerkki: kirjan tekijänoikeus rajoittaa elokuvaversion tekemistä, vaikka teoksissa ei olisi yhtäkään samaa vuorosanaa.
Käytännön tapauksista on esimerkkinä vaikkapa The Wind Done Gone, Tuulen viemää -teoksen tapahtumat kriittisessä uudessa valossa esittänyt romaani. Se joutui Yhdysvalloissa oikeusjutun kohteeksi, vaikka siinä oli tietoisesti vältetty käyttämästä alkuperäisteoksen nimiä paikoista tai hahmoista. Suomessa taas ongelma näkyy esimerkiksi musiikissa - esimerkiksi Teosto neuvoo olemaan sisällyttämättä sävellykseen minkäänlaisia lainoja muista teoksista, lukuunottamatta aiheita jotka ovat ahkeran lainaamisen vuoksi muodostuneet yhteiseksi omaisuudeksi” - “esimerkiksi C-duurissa olevan melodian lopussa oleva sävelkulku e-d-c voisi olla tällainen”.
Lisäksi ongelmaksi muodostuu se, että ylipitkän tekijänoikeuden vuoksi jotakin teosta ei välttämättä ole ylipäätään saatavilla, mikä johtuu usein oikeudenhaltijalevittäjän eikä alkuperäisen tekijän tahdosta. Esimerkiksi Yhdysvalloissa oltiin tutkittu vanhojen äänitteiden myyntiä, ja todettu että etenkin vanhimpia äänitteitä olivat lyhyemmän suoja-ajan maissa tai lakia suoraan rikkovat tahot uudelleenjulkaisseet enemmän kuin viralliset oikeudenomistajat. Oikeudenomistajat olivat isoja yrityksiä joille nuo äänitteet olivat nappikauppaa, mutta pienemmille tahoille uudelleenjulkaisu oli silti kannattavaa. (Enkä nyt edes mene orpojen teosten ongelmaan, eli siihen mitä tapahtuu kun halua uudelleenjulkaista olisi, mutta alkuperäiset tekijät ovat kadonneet jonnekin…)
Sanot minun olleen sitä mieltä, että “tekijänoikeusjärjestelmästä saadut taiteilijan tulot pitäisi korvata perustulolla”. Tämä vetää mutkia vähän turhan suoriksi. Minähän en sanonut, että tekijänoikeus pitäisi esimerkiksi lakkauttaa kokonaan ja korvata perustulolla, jollaisen kuvan tuosta voi saada. Sen sijaan sanoin että tekijänoikeuden tehtävä ei ole toimia sosiaaliturvan korvikkeena: taiteilijoiden mahdollisella alhaisella elintasolla ei voida perustella tekijänoikeuden pidentämistä. Tälle on helppo löytää monia syitä, mutta riittävä syy on ihan pelkästään se, että moisen kaupan hinta-hyötysuhde olisi surkea. Tekijänoikeuden (yli 10 vuoden mittaisen) ylläpitämisestä koituu yhteiskunnalle huomattavasti suurempia kuluja kuin mitä se tuottaa tekijöille, jolloin perustulo-tyylinen ratkaisu olisi selkeästi halvempi, ja takaisi tekijöillekin varmemman elannon. Tekijänoikeuden tehtävä on kannustaa kulttuurin luomiseen, sosiaaliturvan tehtävä on varmistaa ihmisille kohtuullinen elintaso olosuhteista riippumatta. Jos koettaa tehdä keinolla montaa asiaa yhtäaikaa, lopputulos on usein se, että sen sijaan että tehtäisiin yksi asia kunnolla tehdään kaksi asiaa huonosti. Näin on myös asianlaita tässä: tekijänoikeuden käyttö sosiaaliturvana ei todellisuudessa anna kovin kummoista turvaa, ja tukahduttaa sitä kulttuurin luomista ja leviämistä jota varten tekijänoikeus alunperin kehitettiin suojaamaan.
(Olen tehnyt Wikipediaan joitakin edittejä, joskin vain muutamia kymmeniä. Sen sijaan esimerkiksi kotisivuillani olevani novellit ja esseet ovat vapaasti hyödynnettävissä Creative Commons By -lisenssillä. Nyt syksyllä julkaistu kirjani “kehittyvä ihmiskunta” löytyy myös ilmais-PDF:änä kun vain Googlettaa.)
Kaj Sotala esittää, että tekijänoikeuden ei pidä olla sosiaaliturvan korvike. Yleisemmällä tasolla tulet Kaj esittäneeksi, että työnteon ei myöskään pidä olla sosiaaliturvan korvike.
Tekijänoikeus on korvausta työstä, tästä lienee olemme samaa mieltä. Jos tekijänoikeuden ei pidä riittää tekijän elämiseen, miksi minkään työn pitäisi? Se, että työn tulos on nykytekniikalla kustannuksitta jaettavissa ympäri maailman ei ole riittävä peruste asettaa luovan työn tekijöitä eri asemaan muiden kanssa. Vai onko?
Mistä se perustuloon ohjattava vauraus tekijänoikeussoturien maailmassa oikein syntyy?
“Tekijänoikeus on korvausta työstä, tästä lienee olemme samaa mieltä. Jos tekijänoikeuden ei pidä riittää tekijän elämiseen, miksi minkään työn pitäisi?”
Eihän valtio myöskään takaa että esimerkiksi yrittäjien työ riittäisi elämiseen.
Eikä itse asiassa nykyinenkään tekijänoikeusjärjestelmä takaa tekijöille elantoa.
“Se, että työn tulos on nykytekniikalla kustannuksitta jaettavissa ympäri maailman ei ole riittävä peruste asettaa luovan työn tekijöitä eri asemaan muiden kanssa. Vai onko?”
Millä lailla luovan työn tekijät asetettaisiin eri asemaan? Eikös nykyinen tekijänoikeus nimen omaan ole etuoikeus luovan työn tekijöille? Ja mitä tuohon jakamiseen tulee, niin jos fyysisiä asioita voisi kopioida ja jakaa kustannuksitta ympäri maailman en haluaisi missään tapauksessa kieltää sitä.
PS. Itse olen piraattipuolueen jäsen ja minulla on noin 1000 muokkausta Wikipediassa ja Commonsissa
“Kolmanneksi: jos joku nyt kokee saavansa kovin paljon iloa musiikista, kirjallisuudesta, kuvataiteesta joko kuluttajana tai uuden tuottajana, luulisi hänen olevan valmis maksamaan siitä.”
Oliko Sotala todellakin eri mieltä tästä? Itse olen ainakin samaa mieltä mutta minusta ketään ei kuitenkaan pitäisi rankaista piratismista. Itselleni tekiänoikeuslakien muuttaminen ei ole kovin tärkeää, mutta minua huolestuttaa tekijänoikeuksien varjolla tehtävät kansalaisoikeuksien heikennykset (kolmesta poikki -laki ym.) ja suhteettomat korvaukset tekijänoikeusrikkomuksista.
Yhdyn Teron kommenttiin, että se oikea ongelma tekijänoikeuskysymyksissä ei ole mikään niihin itseensä suoraan liittyvä, vaan kohtuuttomuksiin menevät keinot, joilla näitä oikeuksia yritetään ylläpitää.
Absurdin suuret korvausvaatimukset sille promillen murto-osalle joka jää kiinni teosten levittämisestä samalla kun muut eivät kärsi mitään kalvaa yhteiskunnan moraalia eikä tuota mainittavaa pelotevaikutusta. Suuri osa nuorisosta ei selvästikään pidä musiikin lataamista internetistä mitenkään moraalittomana, ja nykyinen rangaistuskulttuuri vai vahvistaa tätä kehitystä.
Myös jakelutekniikoiden kehittyminen tulee tekemään jakelijoiden tuomiolle saamisesta yhä vaikeampaa. Ja siksi sitä varten pyritään yhä enemmän oikomaan yksityisyydensuojat tai syyttömyysolettaman aiheuttamia mutkia. Sitä kautta se rapauttaa moraalin lisäksi myös oikeusvaltiota.
Kun teosten digitalisoituminen yhä jatkuu (musiikki on vasta alkua, kohta elokuvia hankitaan enää lähinnä internetistä ja pian ehkä kirjojakin), ongelma vain kärjistyy. Siksi on syytä keskustella siitä, miten tekijänoikeusjärjestelmästä voitaisiin kehittää sellaiseen suuntaan, että sitä voidaan myös ylläpitää oikeusvaltiossa. Vaihtoehdot tälle ovat 1) että se jää kuolleeksi kirjaimeksi, joka ei oikeasti merkitse mitän eikä takaa tuloja kenellekään tai 2) luopuminen oikeusvaltion ideasta.
Noin vähän kärjistäen, mutta kehityksen suunta on nähdäkseni selvä.