Hallituspuolueet ovat vihdoin päässeet sopuun vaalilain uudistamisesta. Uudistuksesta on sovittu hallitusohjelmassa ja sen tarkoitus on toteuttaa perustuslain edellyttämä yhtäläinen äänioikeus, joka tällä hetkellä on vain haave.
Uudistus koostuu kolmesta osasta:
- Puolueiden saamat eduskuntapaikat jaetaan jatkossa suhteessa puolueen saamaan äänimäärään.
- Vaaliliitot kielletään.
- Vaalipiirien piilevät erisuuruiset äänikynnykset korvataan maanlaajuisella kolmen prosentin äänikynnyksellä.
Kahdesta ensimmäisestä uudistuksesta on puhuttu julkisuudessa hyvin vähän. Äänestäjän oikeuksien kannalta ne ovat kuitenkin tärkeitä. Ensinäkin jokaisesta äänestä tulee yhtä tärkeä riippumatta siitä, missä vaalipiirissä se on annettu. Toiseksi äänestäjän ääni ei voi mennä puolueelle, jota hän ei ole tarkoittanut, kuten dosentti Kaisa Herne korostaa [1].
Valtakunnallinen äänikynnys tarkoittaa sitä, että puolueen on saatava koko maassa tietty määrä ääniä saadakseen yhtään kansanedustajia. Tämä on herättänyt närää. Asiaa voi lähestyä kahdesta suunnasta: onko uusi vaalilaki täydellinen tai onko se nykyistä parempi.
Toisin kuin on uutisoitu, äänikynnys ei ole mikään uusi tulokas suomalaisessa järjestelmässä. Suomessa jokaisessa vaalipiirissä on piilevä äänikynnys, joka on vaihdellut Uudenmaan vaalipiirin vajaasta 3 prosentista Etelä-Savon ja Pohjois-Karjalan yli 14 prosenttiin. Tyypillinen piilevä äänikynnys on ollut noin 7 prosenttia. Nykyinen järjestelmä on alueellisesti epätasa-arvoinen ja siksi perustuslain vastainen.
Korkeiden äänikynnysten takia ääniä on hukkaantunut lukematon määrä. Vuoden 2007 eduskuntavaaleissa noin 25 prosenttia meni hukkaan eikä vaikuttanut vaalien tulokseen. Vaalilain uudistuksen jälkeen hukkaäänten osuus putoaa noin 5 prosenttiin. Äänestämisen turhuus on varmasti vaikuttanut myös äänestysaktiivisuuteen. SDP:n Jutta Urpilainen on suhtautunut uudistukseen epäilevästi todeten, että uudistus “saattaa johtaa siihen, että vaikkapa Kokkolassa Jutta Urpilaiselle annettu ääni valuukin jollekin espoolaiselle [SDP:n] ehdokkaalle.” Nykyinen järjestelmä on taas johtanut siihen, että Kokkolassa Jutta Urpilaiselle annettu ääni vaikuttaa joko Vaasan vaalipiirissä – tai sitten ei missään kuten nykyään varsin käy. Urpilaisen mielestä uutta järjestelmää olisi vaikea selittää äänestäjille. Minusta on vaikeaa selittää, miksi joku haluaisi pyyhkiä takapuolensa neljänneksellä äänestyslipuista.
Verrattuna nykyiseen tilanteeseen, uusi vaalilaki merkitsee seuraavia parannuksia:
- Vaalien suhteellisuus lisääntyy.
- Äänestäjien “kuluttajansuoja” paranee, kun vaaliliitot kielletään.
- Kaikista äänestäjistä tulee tasa-arvoisia asuinpaikasta riippumatta.
- Äänestämisen merkitys ja äänestämisen houkuttelevuus lisääntyvät.
On selvää, että vaalilain uudistus on parannus, mutta onko laki täydellinen? Mihin ylipäänsä tarvitaan äänikynnystä? On selvää, että suhteellisuus ja äänestäjien tasa-arvo toteutuisi vieläkin paremmin, jos äänikynnystä ei olisi lainkaan (ts. olisi vain piilevä, noin 0,5 prosentin äänikynnys). Äänikynnyksen poistaminen ei juuri vaikuttaisi eduskunnan paikkajakoon. Vaikka äänikynnystä voi kritisoida, pitää silti säilyttää suhteellisuudentaju. Kolmen prosentin äänikynnys ei estä uusien puolueiden nousemista parlamenttiin. Ruotsissa on seitsemän parlamenttipuoluetta neljän prosentin kynnyksestä huolimatta ja Saksassakin viisi puoluetta vaikka äänikynnys on jopa viisi prosenttia.
Kritiikki vaalilain uudistusta kohtaan on tervetullutta. Jokaisen kriitikon on kuitenkin hyvä ymmärtää, mikä on esitetyn uudistuksen ainoa poliittisesti realistinen vaihtoehto, ja että “täydellinen on hyvän pahin vihollinen.”
Itse kannatan 0,5 % äänikynnystä.
Neljästä edusta allekirjoitan kolme ja puoli ensimmäistä. Äänestämisen houkuttelevuus vähentyy kun vaalijärjestelmästä tulee monimutkaisempi.
Kaikkein selkein olisi tietysti sellainen järjestelmä, että äänestettäisiin yhtenä vaalipiirinä. Siinä vain olisi se vika, että suurten asutuskeskusten ehdokkaat saisivat rutkasti etumatkaa.
Ruotsin ja Saksan esimerkeistä sanat “huolimatta” vaihtaisin sanaan “vuoksi” tai “takia”. Ilman kynnystä Ruotsissa olisi pikaisella vilkaisulla 8 ja Saksassa 7 (Ja Herneen mukaan on turha edes vertailla, koska järjestelmät ovat erilaisia). Ei kovin pirstaleista.
Vaalijärjestelmän yksinkertaisuus varmaankin lisää houkuttelevuutta jonkin verran. Uskon kuitenkin, että sen vaikutus on huomattavasti pienempi kuin sen, että oman äänen painoarvo lisääntyy.
Juuri mainitsemastasi syystä en kannata yhtä vaalipiiriä. (Toinen syy on se, että ehdokkaan valitseminen on nykyiselläänkin aika tuskaista, kun valitsee 17:stä, puhumattakaan siitä, mitä se olisi jos pitäisi valita 199:stä ehdokkaasta.)
Vaalipiirikohtainen piilevä äänikynnys on ihan eri asia kuin valtakunnallinen äänikynnys. Ruotsissa 2006 esim. Vihreä puolue sai 300k ääntä ja 9 paikkaa, kun taas Ruotsalaiset Demokraatit saivat 160k ääntä 0 paikkaa! Äänien “hukkaan meneminen” on normaalia ja pitäisi tapahtua. Vaaleissa koko “puolueen äänestäminen” on demokratialle haitallista, ja puolueen muodostama vaaliliitto myöskin. Pitäisi valita 200 eniten ääntä saanutta, eikä pitäisi olla mitään vaalipiirejä.
Tämä uudistus tekee käytännössä mahdottamaksi uusien puolueiden pääseminen eduskuntaan varsinkin Suomessa, jossa kukaan ei uskalla äänestää ei-eduskuntapuoluetta. Uudistuksen jälkeen vielä vähemmän. Uudistuksella PS, Vihreät eivätkä KD olisi edes eduskunnassa.
Panu H:lle:
Ensinäkään en ymmärrä, miksi niin monien äänten pitäisi mennä hukkaan. Totta kai kun eduskunnassa on kokonaisia edustajia eikä vain 3/4-edustajia (kädet puuttuu vai mitä?) niin on matemaattisesti välttämätöntä, että ääniä hukkaantuu. On kuitenkin eri asia, äänestääkö 650 000 ihmistä turhaan vai 140 000. Tai ainakin luulen, että vähintään 510 000 äänestäjän mielestä sillä on merkitystä. Jokaisella äänestäjällä on kuitenkin vain yksi ääni ja sen voi antaa vain joka neljäs vuosi, joten ihmiset ovat hyvin huolellisia sen suhteen, että äänellä on oltava jotain merkitystä.
Valtakunnallinen kolmen prosentin äänikynnys ei tee mahdottomaksi uusien puolueiden pääsyä eduskuntaan. Päinvastoin. Entistä useampi rohkaistuu äänestämään uusia puolueita ja muita pieniä puolueita, kun ei enää tarvitse olla huolissaan siitä, että kyseinen puolue ei äänestäjän omassa vaalipiirissä saa 10 prosenttia äänistä. Siitä huolimatta uudelle puolueelle annetulla äänellä voi olla valtakunnallista merkitystä, joten puolueen äänestäminen ei ole turhaa.
Mitä tulee Ruotsin esimerkkiin, Sverigedemokraterna sai 2,93 % äänistä ja valtakunnallisen äänikynnyksen takia he jäivät ilman paikkoja. He olisivat kyllä jääneet ilman paikkoja myös silloin, jos olisi ollut olemassa vain vaalipiirikohtaiset piilevät äänikynnykset eikä lainkaan valtakunnallista. Suomessakin puolue voi saada noin 6 prosenttia äänistä ja jäädä paikoitta.
Se, että katsoo että valituiksi pitäisi tulla 200 eniten ääntä saanutta ja että puolueilla ei pitäisi olla merkitystä, kertoo vain asiantuntemattomuudesta. Detaljina voisi kertoa, että tällainen järjestelmä olisi viime vaaleissa muuttanut 1 928 286 ääntä vessapaperiksi.
Samuli,
ei ääni muutu vessapaperiksi vaikka ihmiset olisivat äänestäneet henkilöitä jotka eivät pääse eduskuntaan. Esimerkiksi presidentinvaaleissa noin puolet äänistä “muuttuu vessapaperiksi”. Ihan normaalia demokratiaa että jos oma ehdokas ei tule valituksi niin se ääni “menee hukkaan”.
“Entistä useampi rohkaistuu äänestämään uusia puolueita ja muita pieniä puolueita, kun ei enää tarvitse olla huolissaan siitä, että kyseinen puolue ei äänestäjän omassa vaalipiirissä saa 10 prosenttia äänistä.”
No ei oikeastaan, suurin osa ihmisistä ei silti uskalla äänestää ei-eduskuntapuolueita, vaikka tämä lakimuutos pusketaan läpi.
“Pitäisi valita 200 eniten ääntä saanutta, eikä pitäisi olla mitään vaalipiirejä.”
Ehkä typerintä mitä olen koskaan kuullut. Tämä tarkoittaisi sitä, että ei olisi mitään merkitystä sillä, saisiko joku 15 000 ääntä vai 500, mikäli viimeksi mainittu riittäisi läpipääsyyn. Tässä tapauksessa 15 000 ihmisen mielipide olisi saman arvoinen, kuin 500 ihmisen mielipide. Samalla kaikkien niiden ihmisten äänet, jotka ovat äänestäneet alle 500 ääntä saanutta henkilöä, menisivät hukkaan, eikä heidän mielipiteensä vaikuttaisi mihinkään. Tämä olisi hyvin epädemokraattinen käytäntö.
“Esimerkiksi presidentinvaaleissa noin puolet äänistä “muuttuu vessapaperiksi”. Ihan normaalia demokratiaa että jos oma ehdokas ei tule valituksi niin se ääni “menee hukkaan”.”
Osin tästä syystä presidentin valtaa onkin kavennettu lähinnä kumileimasimeksi.
“Ihan normaalia demokratiaa että jos oma ehdokas ei tule valituksi niin se ääni “menee hukkaan”.”
Ei se näin ole. Äänten hukkaantuminen on arvovalintakysymys. Minulle tärkeä arvo on se, että ihmisten äänellä on merkitys. Tästä ei tarvitse olla samaa mieltä, mutta jos on, pitää vaalilain uudistusta selkeänä parannuksena nykytilaan.
Se on totta, että sekä ennen uudistusta että sen jälkeen suurin osa ihmisistä ei äänestä ei-eduskuntapuolueita. Tämä ei johdu vaalijärjestelmästä tai uskalluksen puutteesta vaan siitä, että näillä puolueilla ei ole mitään tarjottavaa suurimmalle osalle ihmisistä.
Omalla äänellä pitää olla merkitystä siten, että valitaan 200 eniten ääntä saanutta. Jos ehdokas saa yhden äänen, niin sitten se ehdokas ei pääse parlamenttiin, ja se 1 ääni menee hukkaan.
—
“Pitäisi valita 200 eniten ääntä saanutta, eikä pitäisi olla mitään vaalipiirejä.”
Ehkä typerintä mitä olen koskaan kuullut.
—
Miksei äänestystä voisi suorittaa siten, että vaalipiirien sisällä paikkajako tehtäisiin henkilövaalina?
Tällöin kansan tahto toteutuisi paremmin ja alueellinen edustus säilyisi.
Yksittäisiä ihmisiähän me äänestämme edustajiksimme, emme puolueita.
“Omalla äänellä pitää olla merkitystä siten, että valitaan 200 eniten ääntä saanutta. Jos ehdokas saa yhden äänen, niin sitten se ehdokas ei pääse parlamenttiin, ja se 1 ääni menee hukkaan.”
Niin ja tämä johtaa siihen, että kannattaisi äänestää vain sellaista, jonka arvioi olevan läpipääsyn rajapinnalla. Suursuosikille, yhtä vähän kuin tuntemattomalle, ei ääntään kannattaisi antaa, sillä se ei vaikuttaisi mihinkään. Tämä pakottaisi ihmiset taktikoimaan sen sijaan, että äänestäisivät vain sitä, mitä arvoja kannattavat. Todennäköistä olisi, että syntyisi samanmielisistä ihmisistä laajoja äänestysryhmiä, joissa sovittaisiin yhteisesti, keitä äänestetään - ja kuka antaa kenellekin äänen - jotta mahdollisimman monta samoja arvoja kannattavaa menisi läpi. Sen takia puoluejärjestelmä on olemassa, jotta näin ei tarvitsisi tehdä, vaan antaessaan äänen läpi päässeelle puoleelle on ääni vaikuttanut suhteessa muihin puoleisiin niiden arvojen puolesta, joita puolue edustaa, vaikka oma ehdokas ei olisikaan päässyt läpi.
“Miksei äänestystä voisi suorittaa siten, että vaalipiirien sisällä paikkajako tehtäisiin henkilövaalina?
Tällöin kansan tahto toteutuisi paremmin ja alueellinen edustus säilyisi.
Yksittäisiä ihmisiähän me äänestämme edustajiksimme, emme puolueita.”
Tämä olisi demokratian kannaltaa hyvä vain silloin, mikäli edustajan äänivalta parlamentissa määräytyisi sen mukaan, kuinka paljon hän on saanut ääniä - ts. mitä isompaa osaa kansasta edustaa. Tämä taas olisi hyvin ongelmallinen järjestää käytännössä.
Itse poistaisin äänikynnyksen kokonaan.
Jokainen puolue saa yhden paikan täyttä 0,5% äänisaalista kohden. Loput paikat jätetään tyhjäksi. Jos äänestysprosentti on 66,6 niin valituksi tulee 133 edustajaa.
Nukkuvien puolue saisi edustuksen parlamenttiin tyhjien paikkojen muodossa.
Vielä jatkan:
Tämä äänestysmalli syntyy jos otetaan vaalien perusteeksi ajatus että edustajien pitää olla äänestäjien valitsemia.
Aluksi täytyy puuttua siihen, että tyhjät paikat edustaisivat. Eivät tyhjät paikat edusta. Ne eivät tee lakialoitteita, käsittele niitä valiokunnissa eivätkä äänestä niissä suuressa salissa.
Tyhjät paikat merkitsevät ainoastaan sitä, että kansanedustajia on vähemmän. Kansanedustajien vähentäminen voi olla jokin tavoite, mutta ei pidä ajatella että tyhjillä paikoilla on jotain tekemistä edustamisen kanssa.
[...] Ei huolta, onhan listalla myös itsensä valtakuntamme poliittiseksi pääareenaksi mieltävän Helsingin Sanomien HS.fi-verkkolehti. Ai niin, heidän juttunsa käsittelee Irakin (!) uutta vaalilakia. Viidentenä haulla pääsee Iltalehden keskustelupalstalle ihmettelemään protestiäänestämistä. Sen jälkeen tulevat yksityisten henkilöiden blogit. [...]