Archive for January, 2010

RKP, ruotsinkielisille pahaksi

Saturday, January 23rd, 2010

Olen pitkään jo kokenut, että RKP on politiikan taktiikan kannalta huonoin mahdollinen keino ruotsinkielisten aseman turvaamiseksi. Olen arastellut sanoa tätä, koska ruotsinkielinen yhteisö on tietenkin vapaa itse päättämään poliittisesta järjestäytymisestään. Ulkopuolisena voin vain kommentoida ruotsinkielisen yhteisön asioita ja kunnioittaa yhteisön valintaa.

Viime aikoina myös ruotsinkieliset ovat havainneet RKP:n hyödyttömyyden ja puhuneet siitä julkisesti. Viimeksi asiasta kirjoitti Åbo Underrättelser:

Politik har reducerats till att slå vakt om krympande resurser.   I den kampen följer partierna en darwinistisk logik. Man fattar de beslut som gagnar – eller åtminstone inte drabbar – den väljarkår man räknar som sin potential. ”Några” svenskar som upp till 70-75 procent röstar på SFP räknas inte in i den potentialen.

Eduskunnassa on likimain vain yksi puolue, jolle on poliittisesti edullista huomioida ruotsinkieliset. Muut puolueet voivat vaikka seistä päällään, tai seistä päällään ja ajaa ruotsinkielisten asemaa, mutta yhtään ääntä ei siitä heru kiitokseksi. Muissa puolueissa kuin RKP:ssä on paljon ruotsinkielisten asemasta välittäviä ihmisiä. Myös EVVK-asenne on yleinen ja varsinainen vihamielisyys tai väheksyntä on harvinaista. Hyvä tahto jää kuitenkin helposti realisoitumatta, kun työstä ei voi saada palkintoa.

Jos ruotsinkieliset haluavat saada poliittista voimaa, heidän täytyy luopua RKP:stä.  Koska ruotsinkieliset äänestäjät ovat uskollisia yhdelle puolueelle, he ovat kuin suuri osa sähköä ostavista kotitalouksista: häviävät rankasti, koska eivät kilpailuta.

Eduskunnassa on RKP:n riveissä 10 kansanedustajaa ja 4 ruotsinkielistä kansanedustajaa muissa puolueissa (Andersson, Kallis, Söderman, Tabermann). Ruotsinkielisten edustajien määrä ei koskaan tule olemaan 101, joten ruotsin kielen ajaminen ei voi olla vain kielivähemmistön varassa. Ruotsinkielisten poliittisen vaikutusvallan pitäminen edes viidessä prosentissa edellyttää sitä, että enemmistöllä tulee olla – edes vaalitaktinen – intressi ottaa vähemmistö huomioon.