Archive for November, 2009

Uskonnonopetus ja oppilaan etu

Saturday, November 28th, 2009

Koulujen uskonnonopetuksesta puhuttaessa lähtökohta on harvoin oppilaan näkökulma tai oppilaan tarpeet tässä maailmassa. Usein keskustelu menee siihen, että koulujen on oltava tunnustuksettomia tai että koulujen uskonnonopetus – etenkin evankelisluterilaisen – kuuluu suomalaiseen yhteiskuntaan. Itse haluan ennemmin kysyä, mitä taitoja ja tietoja oppilas tulee tarvitsemaan pärjätäkseen elämässään.

Kaikki tarvitsevat tietoa maailman merkittävistä uskonnoista. Suurin osa maailman ihmisistä uskoo johonkin yliluonnolliseen, ja monet uskovat niihin hyvin vahvasti. Uskontojen ja uskonnottomuuden ymmärtäminen on edellytys sille, että ihmiset tulevat toimeen keskenään. Useiden elämänkatsomusten ymmärrystä eivät tarvitse vain kosmopoliitit reissaajat ja globaalit työläiset. Vaikka jäisi Suomen lintukotoon, tulee kohtaamaan useita erilaisia kristillisiä uskontoja, ei-kristillisiä uskontoja ja uskonnottomuutta. Tämän perusteella katson, että jokaisen tulisi opiskella yleistä elämänkatsomustietoa.

Yleinen elämänkatsomus ei tarkoita sitä, että jokainen elämänkatsomus tulee käsitellä yhtä laajasti. Suurin osa suomen peruskoulun tai lukion käyvistä elää valtaosan elämästään Suomessa. Ei-kristittyjen uskovaisten ja uskonnottomien on syytä tuntea kristinuskon keskeisimmät myytit ja uskomukset luomiskertomuksesta ylösnousemukseen. Euroopan sisällä taas on hyvä tuntea eri kristittyjen suuntien erot. Yhteiskuntarauhan ja rauhan vaaliminen ylipäänsä edellyttää sitä, että yhteiskunnassamme tunnetaan paremmin islamin opit. Jos elämänkatsomustiedon opetukseen tuodaan näin vahva yhteiskunnallinen näkökulma, uskonnonopetus siirtyy kohti yhdysvaltalaiskouluissa olevaan ”social studies”-oppiainetta, mikä olisi hyvä muutos.

En kuitenkaan kannata sitä, että oman uskonnon opetus kokonaan poistetaan. Sille on sekä yksilöllistä että yhteiskunnallista tarvetta. Kiihkoton tieto siitä uskonnosta, jonka oppilas on omaksunut kotonaan, on hyväksi sekä oppilaalle että yhteiskunnalle. Oman uskonnon opetus kannattaa säilyttää, mutta sen määrää pitää vähentää. Jyrki Kasvi on aiheesta ihmetellyt, miksi peruskoulussa opetetaan historiaa 380 tuntia ja uskontoa 418 tuntia. Samaa ihmettelen minäkin.

Arvonlisävero

Saturday, November 7th, 2009
Ensi vuonna yleinen arvonlisäverokanta nousee 23 prosenttiin.

Ensi vuonna yleinen arvonlisäverokanta nousee 23 prosenttiin.

Arvonlisävero on merkittävä tulonlähde julkiselle sektorille, ja sen vaikutus sekä hintoihin että yrittäjän saamaan tuloon on niin merkittävä, että arvonlisäveroa alentamalla halutaan usein edistää yhtä sun toista ympäristölle hyvää asiaa. On kuitenkin hyvä tiedostaa, että arvonlisävero kohdistuu yritysten tuottamaan arvonlisään eli palkkoihin, voittoon ja lainan korkoihin. Arvonlisävero kohdistuu asioihin, jotka eivät suoranaisesti tuota ympäristöhaittaa, vaikka ALV:stä puhutaan usein paheellista tuhlaamista suitsivana kulutusverona.

Jos arvonlisäveron muutoksella halutaan tehdä ympäristöpolitiikkaa, on aivan yhtä perusteltua alentaa työvoimaintensiivisen ja energiaintensiivisen tuotteen arvonlisäveroa, koska molemmissa tuotteissa veroale kohdistuu tuotteen ympäristöystävälliseen komponenttiin. Tuotteessa, jossa ympäristöystävällinen komponentti on pienempi, veronalennuksen vaikutus on toki myös pienempi.

Arvonlisävero tarkoituksena tulisi ennen kaikkea nähdä varojen keräämisenä valtion ”pohjattomaan kassaan” ja sellainen se käytännössä onkin. Arvonlisäveron tuotoilla rahoitetaan suuri osa julkisen sektorin palveluista. Vuonna 2010 arvonlisäveron arvioidaan tuottavan valtiolle kolme miljardia euroa enemmän kuin palkansaajien ansio- ja pääomatuloverot, yritysten yhteisövero, korkotulojen lähdevero sekä perintö- ja lahjavero yhteensä! Arvonlisäveron alentaminen paitsi syö tätä veropohjaa, on myös hyvin epätarkka ympäristöohjauksen instrumentti. Tuotteen ulkoisesta muodosta pystyy huonosti päättelemään, kuinka ympäristöystävällinen se on. Kaikki palvelutkaan eivät suinkaan ole erityisen energiapihejä.

Ongelmallinen olisi myös sellainen tilanne, jossa fyysinen tuote ja immateriaalinen palvelu myydään samassa paketissa. Jos arvonlisäveroon yritetään tehdä ympäristöporrastuksia, jatkossa esimerkiksi kannettavan tietokoneen voisi saada alihintaan (korkeampi verokanta) ja siihen liittyvän tukipalvelun ylihintaan (alempi verokanta). Tai virustorjuntaohjelman voisi ostaa netistä pelkkänä tiedostona (immateriaalinen ja alhainen vero) ja “kaupan päälle” saisi ohjelman CD-levyllä (materiaalinen ja korkeampi vero). Jo nykyiset arvonlisäveron porrastukset aiheuttavat hiuksia harmaannuttavaa byrokratiaa, jota ei kannata lisätä, kun veron osumatarkkuuskin jättää toivomisen varaa.

Ympäristöä säästävän talouden edistäminen on oikea tavoite. Se tulee kuitenkin toteuttaa sellaisilla veroilla, joilla on täsmällisempi ohjausvaikutus. Kun halutaan vähentää energiankulutusta, on korotettava energiaverotusta. Kun halutaan vähentää materiaalin käyttöä ja edistää kierrätystä, on nostettava jäteveroa ja saatava lopultakin yksityiset kaatopaikat jäteveron piiriin. Kun halutaan parantaa työllisyyttä, on alennettava työn verotusta tai työn sivukuluja. Näiden muutosten yhdistelmä on oikea vihreä verouudistus.