Turussa oli tiistaina Turun vihreiden nuorten järjestämä keskustelutilaisuus tekijänoikeuksista ja tietoyhteiskunnasta. Paikalla olivat keskustelemassa Jyrki Kasvi vihreistä sekä Kaj Sotala piraattipuolueesta. Tietoyhteiskuntapolitikkaa ei ole vahvuusalueitani, joten kirjoitan nyt vain tekijänoikeuksista.
Eniten keskusteltiin suoja-ajasta eli siitä, kuinka kauan tekijänoikeuden haltijalla on tietyt yksinoikeudet teokseensa. Minunkin mielestäni nykyinen aika, 70 vuotta tekijän kuoleman jälkeen, on perusteettoman pitkä. Jos – ja kun – tekijänoikeuden tarkoitus on edistää kulttuurintuotantoa turvaamalla mahdollisuuden käyttää teoksia taloudellisesti hyödyksi, jopa toistasataa vuotta pitkä suoja-aika on perusteeton. Myös orpojen teosten ongelmalle pitäisi tehdä jotain. Orpo teos tarkoittaa sellaista vanhaa teosta, jonka tekijä ei ole selvitettävissä ja joka teoriassa jää täysin käyttämättä, koska suoja-aika ei kuitenkaan ole vielä ohi.
Eversti Jürgen Loden muotokuva 1700-luvun alusta. Muotokuva ei enää nauti tekijänoikeuden suojaa (jos on koskaan nauttinutkaan), mutta tämä valokuvani siitä on kyllä suojattu 31.12.2058 asti. Saat tosin käyttää sitä aivan vapaasti.
Näistä ongelmista huolimatta en ole samaa mieltä piraattien kanssa siitä, että oikea suoja-aika on vain 5–10 vuotta. Mielestäni on perusteetonta väittää, että teosten kaupallinen potentiaali on siinä mennessä kulutettu – tai että sen tulee olla kulutettu ja saavutettu, kuten Sotalan puheesta sai kuvan. Tilaisuudessa nousi esille Pertti Jarlan toistakymmentä vuotta vanhat Pahkasian sarjakuvat, jotka ovat nousseet arvoonsa vasta nyt. Tätä kirjoittaessani on Spotifyista tullut peräkkäin Kraftwerkin ”Das Model” (1978), Kemopetrolin ”Child is my name” (1999) ja Pet Shop Boysin ”Absolutely Fabulous” (1994).
Toisekseen olen eri mieltä siitä, kuinka suuri ongelma tekijänoikeuden perusteettoman pitkä kesto on. Olisihan se kivaa, että vanhoja teoksia voisi käyttää miten vain, mutta onko siitä oikeasti mitään haittaa, että Das Model on yhä suojattu teos? Pitää muistaa, että tekijänoikeus suojaa vain taiteellisia teoksia. Tekijänoikeus ei suojaa tietoa1 tai ideaa, joten kaikki oikeasti tarpeellinen on vapaasti käytettävissä. Tietokirja on tekijänoikeuden suojaama, mutta tiedot eivät. Siksi on mahdollista käyttää kirjojen tietoa hyödyksi esimerkiksi Wikipediassa. Junaa vahvempi ja luotia nopeampi supersankari ideana tai pop-taide tyylinä eivät myöskään saa tekijänoikeuden suojaa, ainoastaan yksittäiset käsikirjoitukset, piirrokset tai tomaattikeittopurkit ovat suojattuja. Ihmiskunnalta ei jää saamatta mitään välttämätöntä, jos se saa sämplätä biiseihinsä vain Beethovenia.
Kolmanneksi: jos joku nyt kokee saavansa kovin paljon iloa musiikista, kirjallisuudesta, kuvataiteesta joko kuluttajana tai uuden tuottajana, luulisi hänen olevan valmis maksamaan siitä. Tästä piraatit ovat eri mieltä. Heidän edustajansa oli sitä mieltä, että tekijänoikeusjärjestelmästä saadut taiteilijan tulot pitäisi korvata perustulolla. Piraattien mielestä koko yhteiskunnan pitäisi maksaa taitelijan, kun yksi henkilö kuluttaa Molokon ”Sing it back”-biisiä (1999). Minun mielestäni on moninkertaisesti oikeudenmukaisempaa ja parempaa yhteisten varojen käyttöä, jos hyötyjä maksaa. Tämä on kai keskeisen ero minun ja piraattien ajattelun välillä, koska en itse näe perusteluja sille, että taiteesta nauttija elää sataprosenttisesti yhteiskunnan siivellä.
Piraattipuolueen edustajalle täytyy antaa kuitenkin tunnustus siitä, että hän ei ehdottanut teosten tekijöiden toimeentulon perustaksi jotain niistä onnettomista kaupallistamisideoista, joita tekijänoikeuskriitikot esittävät ja jotka väitetystä loistavuudestaan huolimatta eivät ole levinneet yleiseen käyttöön.
Jos tämä kirjoitus olisi kolumni jossain lehdessä, toivoisin loppuun omaksi kuvauksekseni jotain tällaista: ”Kirjoittaja on tuottanut runsaasti vapaita kirjallisia teoksia (Wikipedia) ja valokuvia (Wikimedia Commons) ja tietää kyllä, mistä kirjoittaa.” Kun olen itse tuottanut vapaasti käytettävää sisältöä, olen huomannut, että piraatteja ei paljon samoissa projekteissa näy. Ehkä he haluavat olla vain saamapuolella?
1. Periaatteessa tekijänoikeus ei suojaa tietoa, kuten yllä on esitetty. Tekijänoikeuslaissa on kuitenkin muutama kohta, joiden perusteella voi sanoa, että tästä periaatteesta on luovuttu. Suomen tekijänoikeuslaki antaa suojan luetteloille ja tietokannoille, vaikka ne eivät ylittäisi teoskynnystä. Luettelot ja tietokannat ovat kuitenkin arvokkaita vain tietojensa vuoksi, joten tässä kohtaa on muodostunut poikkeus yleiseen periaatteeseen. Toinen mahdollisesti poikkeukseksi tulkittava tilanne on karttojen tekijänoikeus. Tekijänoikeuslaki suojaa karttoja, vaikka sen pitäisi suojata vain omaperäistä ja luovaa ilmaisumuotoa. Minä en ainakaan haluaisi käyttää kovin omaperäisiä ja luovia karttoja…
