© Pöllö / Creative Commons Attribution 3.0 Unported
VR:n työntekijät menevät lakkoon maanantaina ja pysäyttävät koko maan junaliikenteen. VR:n lakko aiheuttaa huomattavasti enemmän murheet ja kansantaloudellisia kustannuksia, kuin mitä lakkoilevat työntekijät hyötyisivät jos saisivat toiveensa läpi. Yksittäisessä tapauksessa valtion kannattaisi maksaa viulut, jotta lakolta vältyttäisiin.
Jos poliitikot voisivat päättää, lakko voitaisiinkin varmasti välttää. Onneksi eivät voi.
VR:n tilanne ei nimittäin ole yksittäinen. Vastaavanlainen asetelma koskee muutakin liikennettä kuten satamia ja linja-autoliikennettä. Se koskee myös lasten päivähoitoa, energiantuotantoa, ruokakauppoja ja monta, monta muuta alaa. Kun taloudellinen keskinäisriippuvuus on hyvin suuri, yksi ala voi omalla lakollaan pysäyttää monia muitakin.
Kun laskee yhteen kaiken sen vahingon, jota kaikki yksittäisten toimialojen lakot voivat aiheuttaa, summa on huomattavasti suurempi kuin bruttokansantuote. Siksi on aivan mahdotonta antaa jokaiselle toimialalle yhtä paljon kuin mitä sen järjestämän lakon haitta on.
Käytännössä lakoista ei aiheudu yllä kuvattuja ongelmia, koska työntekijät eivät voi lakolla kiristää yhteiskuntaa. Työntekijät voivat painostaa vain työnantajia, jotka eivät voi luvata palkankorotukseksi osuutta muiden alojen tuottamasta bruttokansantuotteesta. Työnantaja ei voi myöskään suostua palkankorotuksiin, jotka tekisivät toiminnasta taloudellisesti kannattamatonta. Paitsi jos työnantajat ovat poliitikkoja.
Poliitikoilla työnantajina on mahdollisuus ottaa palkankorotus muiden työntekijöiden selkänahasta korkeampina veroina. Tämän lisäksi poliitikko ei välttämättä ole kiinnostunut toiminnan taloudellisuudesta vaan oman paikkansa uusimisesta. Tämän vuoksi julkisesta taloudesta päättävä poliitikko on huono työnantaja koko kansan näkökulmasta.
Mitä kauemmas työnantajapolitiikka saadaan poliitikoista, sen parempi. VR:n tapauksessa yhteys on jo aika etäinen. VR on osakeyhtiö, jolla on yhtiön osakeyhtiön hallitus. Osakeyhtiölain mukaan hallitus tai yhtiön toimitusjohtaja eivät voi tehdä päätöksiä, jotka pelastavat valtion omistajapolitiikasta vastaavan ministerin, Jyri Häkämiehen, poliittisen tulevaisuuden, jos päätös on vastoin yrityksen etua. VR:n työntekijät valittavat, että yhtiön työnantajapolitiikka on muuttunut kovemmaksi. Ministeri Häkämies ei voi asiasta päättää eikä asia edes kuulu omistajapolitiikan alaan.
VR:n tilanne ja poliittinen lakko on harmillinen tapaus. Parhaiten vastaavan sotkun syntyminen ehkäistään purkamalla VR:n monopoli ja avaamalla henkilöraideliikenne kilpailulle. Silloin VR saattaisi olla kiinnostuneempi myös asiakkaistaan. Nimim. “Kirjoitan tätä junassa, joka lähti 20 minuuttia myöhässä”
