Psykologian lisensiaatti Taina Kuuskorpi on väitöskirjaansa varten tehnyt tutkimuksen Suomessa käytetyistä psykologisista testeistä. Kaiken kaikkiaan kolmanneksi suosituin testi ja suosituin persoonallisuustesti oli Warteggin piirrostesti. Minkään muun maan listalla Wartegg ei ollut kärkisijoilla tai niiden tuntumassa.
Yksi Warteggin aloituskuvioista
Millainen testi on Wartegg? Siinä on kahdeksan neliskulmaista ruutua, joiden sisälle on valmiiksi piirretty joitain aihioita, jotka tutkittava henkilö täydentää fiiliksensä mukaan täydelliseksi kuvioksi. Valmiiden piirrosten perusteella psykologi tekee arvion testattavan persoonallisuudesta. Wartegg on yksi niin sanoitusta projektiivisista testeistä. Ajatus on, että testattava projisoi tiedostamattaankin itsestään jotain, jonka kuvion tulkintaan koulutettu henkilö osaa tulkita persoonallisuuden piirteinä.
Projektiiviset testit tunnetaan myös “tutkittava vastaa mitä sattuu, tutkija tulkitsee mitä sattuu”-testeinä. Warteggin pätevyydestä ei ole olemassa tieteellisiä todisteita ja silti se on Suomen suosituin persoonallisuustesti! Tilanne on sama kuin jos Suomen meteorologit kysyisivät sääennusteita etanoilta. Suomessa toiseksi suosituin persoonallisuustesti on Rorschachin musteläikkätesti, joka on sekin projektiivinen testi, joka on muualla maailmassa huomattavasti vähemmän käytetty ja joka on tieteellisesti epäpätevä.
Miksi Suomessa käytännön psykologia on vajonnut näin syvälle? Wartegg ja Rorschach eli tuttavallisemmin Vartsu ja Ro on otettu käyttöön 1900-luvun alussa saksankielisissä maissa. Suomella on ollut siihen aikaan hyvät suhteet Saksaan tieteellisesti ja poliittisesti. Suomen yliopistosivistyneistön parhaiten osaama vieras kieli olikin saksa. Tällä voidaan selittää, miksi psykologian haparoivina alkuaikoina Suomeen ovat levinneet projektiiviset testit. Hankalampaa on käsittää, miksi Suomessa tehty psykologia on jämähtänyt lähes sadan vuoden takaisiin oloihin.
Yhtä oikeaa vastausta ei ole, vaan oikea vastaus koostuu monesta oikeasta, toisiaan täydentävästä vastauksesta. Otan tässä silmätikukseni koulutuspolitiikan. Suomessa on kuusi yliopistoa, joissa voi valmistua psykologiksi. Vain kolmessa näistä on viisi tai useampia täysipäivästä professoria ja vain yhdessä yli kymmenen. Yksikään Suomen yliopistolaitoksen psykologian professoreista ole ulkomailta. Toisin sanoen Suomen psykologian laitoksissa ei ole riittävää kriittistä akateemista massaa, jotta niihin kerääntyisi sekä riittävän syvällistä tuntemusta yhdeltä alueelta että näiden asiantuntijoiden välistä hedelmällistä yhteistyötä. Lisäksi laitokset ovat sisäsiittoisia ja kansainvälisesti ilmeisen vähän kiinnostusta herättäviä. Suomen Rehtorien neuvosto on määritellyt elinkelpoisten tutkimusryhmien koon 7 tutkijaksi: 2 senioritutkijaa (professori ja yliassistentti), 2 tutkijatohtoria ja 3 tohtorikoulutettavaa. Tampereen yliopiston psykologian laitoksen mukaan Suomessa tähän yltävät psykologian alalla vain Suomen akatemian nimeämät tutkimuksen huippuyksiköt. Vuosiksi 2006–2011 Suomeen on nimetty yksi psykologian alan huippuyksikkö, vuosiksi 2008–2013 ei yhtään.
Suomessa käydään lähes jatkuvasti keskustelua siitä, että Suomen yliopistot ovat liian pieniä. Eivät ole. Suomen yliopistojen laitokset ovat liian pieniä. Suomi on pullollaan laitoksia, joissa ei saavuteta kriittistä massaa ja joissa tutkimus jää keskinkertaiseksi. Niin kauan kuin koulutuspolitiikkaa tehdään aluepolitiikan ehdoilla, tilanne ei tule korjaantumaan. Yliopistot eivät halua luopua omista rammoista yksiköistään eikä opetusministeriöllä ole pokkaa tarttua asiaan. Vaikka järjestelmän tulokset ovatkin keskinkertaisia, kustannukset eivät ole.
Psykologian alennustila ei ole pelkästään esimerkki koulutuspolitiikan ongelmista. Joka vuosi Suomessa ratkaistaan lukemattomia ihmiskohtaloita tieteellisesti epäpätevillä testeillä, joita suoritetaan opiskelijavalinnoissa ja työhönotossa. Suuri osa meistä joutuu kohtaamaan projektiivisia testejä jossain vaiheessa ja saattaa joutua niiden sattumanvaraisuuden uhriksi. Huolestuttavaa on, että tälläkin hetkellä psykologisia testejä vaaditaan lisää opiskelijavalinnan parantamiseksi. Se johtaisi ojasta allikkoon.
