Kaupunkien kehityksen yksi suurimmista tragedioista on se, että suuri osa nuorista perheistä muuttaa pois keskustasta, kun perheeseen syntyy lapsia. Ei kuitenkaan ole olemassa keskipakoisvoiman kaltaista luonnonlakia, joka vääjäämättä johtaa keskustan näivettymiseen ja lapsiperheiden muuttamiseen pois kaupungista.
Keskusta autioituu lapsiperheistä, koska perheet haluavat asua alueilla, joissa lapsille on enemmän tilaa kuin autoille. Samaan aikaan keskustat suunnitellaan tavalla, joka ei vastaa käsitystämme asioiden tärkeysjärjestyksestä: keskustassa autot tulevat ennen lapsia.
Keskustan liikennejärjestelyissä ei piitata pienten lasten turvallisuudesta, ja kortteleiden sisäpihoilla leikkipaikkoja on sen verran, mitä autopaikoilta tilaa jää. Keskustassa, jossa oman auton tarve on vähäinen, autot kuitenkin hallitsevat - ja ajavat ihmisiä kauas pois.
Jotta kaupungin keskustoista tulisi elinvoimaisia, ne on suunniteltava aivan uudella tavalla. Sääntönä tulisi olla, että lapsille varataan tilaa aina vähintään yhtä paljon kuin autoille. Kortteleiden sisäpihoja pitää muuttaa viihtyisämmiksi ja vihreämmiksi ja puistoista pitää tehdä entistä houkuttelevampia.
Melua, ilmansaasteita ja liikenneturvattomuutta on torjuttava laskemalla ajonopeuksia ja rakentamalla pyöräkaistoja katujen molempiin laitoihin vaikka parkkipaikoista tinkien. Kaupunkisuunnittelussa tulee käytännössä näkyä, että lapset ovat tärkeysjärjestyksessä ensimmäisinä.
Tämä kirjoitus on tehty yhdessä Elina Rantasen kanssa ja julkaistu Turun Sanomissa 14.6.2008
