Tyhjät paikat merkitsevät ainoastaan sitä, että kansanedustajia on vähemmän. Kansanedustajien vähentäminen voi olla jokin tavoite, mutta ei pidä ajatella että tyhjillä paikoilla on jotain tekemistä edustamisen kanssa.

Tämä äänestysmalli syntyy jos otetaan vaalien perusteeksi ajatus että edustajien pitää olla äänestäjien valitsemia.

Jokainen puolue saa yhden paikan täyttä 0,5% äänisaalista kohden. Loput paikat jätetään tyhjäksi. Jos äänestysprosentti on 66,6 niin valituksi tulee 133 edustajaa.

Nukkuvien puolue saisi edustuksen parlamenttiin tyhjien paikkojen muodossa.

Niin ja tämä johtaa siihen, että kannattaisi äänestää vain sellaista, jonka arvioi olevan läpipääsyn rajapinnalla. Suursuosikille, yhtä vähän kuin tuntemattomalle, ei ääntään kannattaisi antaa, sillä se ei vaikuttaisi mihinkään. Tämä pakottaisi ihmiset taktikoimaan sen sijaan, että äänestäisivät vain sitä, mitä arvoja kannattavat. Todennäköistä olisi, että syntyisi samanmielisistä ihmisistä laajoja äänestysryhmiä, joissa sovittaisiin yhteisesti, keitä äänestetään - ja kuka antaa kenellekin äänen - jotta mahdollisimman monta samoja arvoja kannattavaa menisi läpi. Sen takia puoluejärjestelmä on olemassa, jotta näin ei tarvitsisi tehdä, vaan antaessaan äänen läpi päässeelle puoleelle on ääni vaikuttanut suhteessa muihin puoleisiin niiden arvojen puolesta, joita puolue edustaa, vaikka oma ehdokas ei olisikaan päässyt läpi.

“Miksei äänestystä voisi suorittaa siten, että vaalipiirien sisällä paikkajako tehtäisiin henkilövaalina?
Tällöin kansan tahto toteutuisi paremmin ja alueellinen edustus säilyisi.
Yksittäisiä ihmisiähän me äänestämme edustajiksimme, emme puolueita.”

Tämä olisi demokratian kannaltaa hyvä vain silloin, mikäli edustajan äänivalta parlamentissa määräytyisi sen mukaan, kuinka paljon hän on saanut ääniä - ts. mitä isompaa osaa kansasta edustaa. Tämä taas olisi hyvin ongelmallinen järjestää käytännössä.