Vesihuollon kustannuksista huomattava osa on kiinteitä. Vesihuollossa kalleinta on putkistojen rakentaminen ja niiden huoltaminen ja nämä kustannukset eivät juuri riipu siitä kuinka paljon vettä kulutetaan. Kaiken kaikkiaan kustannuksista noin puolet tai enemmän on kiinteitä.
Vesihuollon tulot taas on Suomessa sidottu vähintään 70-prosenttisesti veden kulutuksen määrään. Kiinteät kustannukset ovat korkeintaan 30 prosenttia, usein paljon vähemmän. Koska vesi on hinnoiteltu kustannuksia kalliimmaksi ja infrastruktuuri halvemmaksi, hinnoittelu kannustaa veden säästämiseen. Teoriassa tämä on ekologista, mutta ei käytännössä, koska vesilaitoksen asiakkaita eivät ole kotitaloudet tai henkilöt vaan kiinteistöt.
Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että paljon vettä (kaiken kaikkiaan, ei henkilöä kohden mitattuna) mutta vähän putkistoa kuluttavat kerrostalokiinteistöt maksavat vähän vettä mutta paljon putkistoa kuluttavien omakotitalokiinteistöjen kustannukset. Nykyinen hinnoittelu on käytännössä sellainen, että vesilaitosten ei taloudellisista syistä kannattaisi ottaa omakotitaloja asiakkaiksi, jos ei olisi pakko. Vesihuollon hinnoittelu on tulonsiirto eheässä kaupunkirakenteessa asuvilta niille, jotka asuvat harvemmin asutuilla alueilla, joissa etäisyys palveluihin on pitkä, joissa ihmiset ovat riippuvaisia henkilöautoista ja joissa asuntoja ei lämmitetä kaukolämmöllä. Hinnoittelu edistää epäekologisia valintoja ja hiilidioksidipäästöjen lisääntymistä.
Vesihuollon hinnoittelu tulee korjata niin, että kiinteiden kustannusten osuutta lisätään ja veden hintaa alennetaan. Miten sitten kannustetaan veden säästämiseen? Pitäisikö vesijohtovesi panna verolle?
Vastaus riippuu parista asiasta. Ensimmäinen ja tärkein kysymys on, missä määrin vesi on rajallinen luonnonvara. Veden hinta ei saa olla niin alhainen, että makeaa vettä käytettäisiin nopeammin kuin vesivarat ehtivät uusiutua. Siellä, missä makeasta vedestä on pulaa, vesivero on järkevä ratkaisu veden kulutuksen hillitsemiseksi, mutta Suomessa ei missään taida olla tällaista tilannetta. Toinen kysymys liittyy energian oikeaan hinnoitteluun. Vesihuollon aiheuttamien hiilidioksidipäästöjen tulisi näkyä veden hinnassa. On ylivoimaisesti parempi ratkaisu, että tämä tapahtuu energiaverotusta korottamalla kuin erillisellä vesiverolla. Lopuksi on muistettava se yleinen totuus, että kiinteät kustannukset ovat kiinteitä vain tietyllä tuotannon tasolla. Jos halpa vesi johtaa veden kulutuksen lisääntymiseen ja siihen, että vesihuoltoon on tehtävä lisäinvestointeja, voisi veden hintaa nostaa joko uuden infrastruktuurin rahoittamiseksi tai kysynnän hillitsemiseksi niin, että uutta infrastruktuuria ei tarvitsekaan rakentaa.
Kasvihuonepäästöjen nopeaan vähentämiseen on selvä syy. Ilmakehä on kuin viereisessä kuvassa oleva ämpäri. Kasvihuonepäästöt ovat ämpäriin valuva vesi. Aluksi vettä voi päästää reippaastikin, eikä se tule laitojen yli. Ihmiskunta on päästänyt hiilidioksidia ilmakehään reippaasti, mutta ämpärimme alkaa olla täynnä. Jos päästöhanoja ei panna pienemmälle hyvin nopeasti, vesi vuotaa yli reunojen. Jokainen ymmärtää, että vesi ei pysy ämpärissä, jos veden virtausta vähentää viime hetkellä vain 5 tai 10 prosenttia.
