Samuli Lintula

Siviilipalvelukseni menee 329. viimeistä päiväänsä ja viime viikolla olen aloittanut palveluspaikassani, Luostarivuoren lukiossa, Vuosi yrittäjänä -kurssin. Kurssilla opiskelijat perustavat itselleen miniyrityksen vuodeksi ja pyörittävät sitä itsenäisesti. Ohjelman on laatinut Nuori yrittäjyys ry.

Onko tällainen nyt jotain rahavallan hapatusta koululaitoksessa? Itse en ajattele niin. Mielestäni on jokaiselle ihmiselle eduksi, jos hänellä on taito ja uskallus tehdä erilaisia valintoja omassa elämässään. Kaikista kurssille osallistuneista ei tule yrittäjiä, mutta kaikki oppivat yrittäjyyden perustaitoja, joista on hyötyä myös elämässä: ongelmien ratkaisua, esiintymistaitoja, oma-aloitteista tiedonhakua ja itseluottamusta. Yleissivistävässä koulutuksessa yrittäjyyskasvatus on luovuuden henkistä vapauttamista tekemään sitä, mitä on omassa päässä.

Onni sinänsä, että hyödyn tästä jotain itsekin. Vastaavia opetus- ja koulutustaitoja en voisi omassa kauppatieteellisessä koulutuksessani saada. Sitä paitsi esiintyjälle lukiolaiset ovat aika armoton yleisö, joka panee ylittämään itsensä. Fiksut lukiolaiset ovat myös mukavia, positiivisia ihmisiä.

Hämmentävin ja hauskin kokemus on ollut, kun kerran eräs nuori halusi huomioni kutsumalla opea. Niin, kai minä sitäkin olen…

Kiitos kommenteista, joita olen saanut. Ne eivät olleet tähän mennessä tulleet näkyviin, koska en ole osannut säätää asetuksia oikein, mutta nyt on blogi korjattu.

Tai tuonne sivulle →→
Eikä maksa mitään. Haluisin lisätä linkkejä muuallekin kuin Janinan blogiin, mutta en keksi minne. Kommentteihin vaan ehdotuksia, niin toteuttelen niitä.

Vaalien lähestyessä monet hyvät tyypit ovat hankkineet itselleen blogin, minkä vuoksi minuun iski blogikateus. Pitkään jo tässä olen halunnut itselleni kanssa, mutta millään en meinannut keksiä nimeä. Omaa nimeä en viitsinyt ottaa, kun en ole ehdolla. Mitään en myöskään fanita aivan hulluna, joten petshopboys4ever.blogspot.com on poissa laskuista. Sitten jäljelle jäävätkin vain nokkelat nimet.

Nokkelissa nimissä on yksi suuri ongelma: ne eivät ole oikeasti hyviä, jos ei itse ole fiksu. Ja niinpä nytkin on päässyt käymään näin. Mutta vaikka itse sanonkin, olen kuitenkin kohtalaisen tyytyväinen blogini nimeen. Ensinäkin tykkään Turusta. Toiseksi “kummottis” on oikeaksi sanaksi hassu. Kolmanneksi nimen taustalle voi keksiä kaikenlaista symboliikkaa, vaikkei sitä olisikaan.

Neljänneksi huomasin, että blogin osoitetta voi asetuksista kätevästi muuttaa, kun vanha nimi alkaa kyllästyttää. Ah, kertakäyttökulttuurin autuutta!