Samuli Lintula

Olen pitkään jo kokenut, että RKP on politiikan taktiikan kannalta huonoin mahdollinen keino ruotsinkielisten aseman turvaamiseksi. Olen arastellut sanoa tätä, koska ruotsinkielinen yhteisö on tietenkin vapaa itse päättämään poliittisesta järjestäytymisestään. Ulkopuolisena voin vain kommentoida ruotsinkielisen yhteisön asioita ja kunnioittaa yhteisön valintaa.

Viime aikoina myös ruotsinkieliset ovat havainneet RKP:n hyödyttömyyden ja puhuneet siitä julkisesti. Viimeksi asiasta kirjoitti Åbo Underrättelser:

Politik har reducerats till att slå vakt om krympande resurser.   I den kampen följer partierna en darwinistisk logik. Man fattar de beslut som gagnar – eller åtminstone inte drabbar – den väljarkår man räknar som sin potential. ”Några” svenskar som upp till 70-75 procent röstar på SFP räknas inte in i den potentialen.

Eduskunnassa on likimain vain yksi puolue, jolle on poliittisesti edullista huomioida ruotsinkieliset. Muut puolueet voivat vaikka seistä päällään, tai seistä päällään ja ajaa ruotsinkielisten asemaa, mutta yhtään ääntä ei siitä heru kiitokseksi. Muissa puolueissa kuin RKP:ssä on paljon ruotsinkielisten asemasta välittäviä ihmisiä. Myös EVVK-asenne on yleinen ja varsinainen vihamielisyys tai väheksyntä on harvinaista. Hyvä tahto jää kuitenkin helposti realisoitumatta, kun työstä ei voi saada palkintoa.

Jos ruotsinkieliset haluavat saada poliittista voimaa, heidän täytyy luopua RKP:stä.  Koska ruotsinkieliset äänestäjät ovat uskollisia yhdelle puolueelle, he ovat kuin suuri osa sähköä ostavista kotitalouksista: häviävät rankasti, koska eivät kilpailuta.

Eduskunnassa on RKP:n riveissä 10 kansanedustajaa ja 4 ruotsinkielistä kansanedustajaa muissa puolueissa (Andersson, Kallis, Söderman, Tabermann). Ruotsinkielisten edustajien määrä ei koskaan tule olemaan 101, joten ruotsin kielen ajaminen ei voi olla vain kielivähemmistön varassa. Ruotsinkielisten poliittisen vaikutusvallan pitäminen edes viidessä prosentissa edellyttää sitä, että enemmistöllä tulee olla – edes vaalitaktinen – intressi ottaa vähemmistö huomioon.

Turussa oli tiistaina Turun vihreiden nuorten järjestämä keskustelutilaisuus tekijänoikeuksista ja tietoyhteiskunnasta. Paikalla olivat keskustelemassa Jyrki Kasvi vihreistä sekä Kaj Sotala piraattipuolueesta. Tietoyhteiskuntapolitikkaa ei ole vahvuusalueitani, joten kirjoitan nyt vain tekijänoikeuksista.

Eniten keskusteltiin suoja-ajasta eli siitä, kuinka kauan tekijänoikeuden haltijalla on tietyt yksinoikeudet teokseensa. Minunkin mielestäni nykyinen aika, 70 vuotta tekijän kuoleman jälkeen, on perusteettoman pitkä. Jos – ja kun – tekijänoikeuden tarkoitus on edistää kulttuurintuotantoa turvaamalla mahdollisuuden käyttää teoksia taloudellisesti hyödyksi, jopa toistasataa vuotta pitkä suoja-aika on perusteeton. Myös orpojen teosten ongelmalle pitäisi tehdä jotain. Orpo teos tarkoittaa sellaista vanhaa teosta, jonka tekijä ei ole selvitettävissä ja joka teoriassa jää täysin käyttämättä, koska suoja-aika ei kuitenkaan ole vielä ohi.

Eversti Jürgen Loden muotokuva 1700-luvun alusta. Muotokuva ei enää nauti tekijänoikeuden suojaa (jos on koskaan nauttinutkaan), mutta tämä valokuvani siitä on kyllä suojattu 31.12.2058 asti. Saat tosin käyttää sitä aivan vapaasti.

Näistä ongelmista huolimatta en ole samaa mieltä piraattien kanssa siitä, että oikea suoja-aika on vain 5–10 vuotta. Mielestäni on perusteetonta väittää, että teosten kaupallinen potentiaali on siinä mennessä kulutettu – tai että sen tulee olla kulutettu ja saavutettu, kuten Sotalan puheesta sai kuvan. Tilaisuudessa nousi esille Pertti Jarlan toistakymmentä vuotta vanhat Pahkasian sarjakuvat, jotka ovat nousseet arvoonsa vasta nyt. Tätä kirjoittaessani on Spotifyista tullut peräkkäin Kraftwerkin ”Das Model” (1978), Kemopetrolin ”Child is my name” (1999) ja Pet Shop Boysin ”Absolutely Fabulous” (1994).

Toisekseen olen eri mieltä siitä, kuinka suuri ongelma tekijänoikeuden perusteettoman pitkä kesto on. Olisihan se kivaa, että vanhoja teoksia voisi käyttää miten vain, mutta onko siitä oikeasti mitään haittaa, että Das Model on yhä suojattu teos? Pitää muistaa, että tekijänoikeus suojaa vain taiteellisia teoksia. Tekijänoikeus ei suojaa tietoa¹ tai ideaa, joten kaikki oikeasti tarpeellinen on vapaasti käytettävissä. Tietokirja on tekijänoikeuden suojaama, mutta tiedot eivät. Siksi on mahdollista käyttää kirjojen tietoa hyödyksi esimerkiksi Wikipediassa. Junaa vahvempi ja luotia nopeampi supersankari ideana tai pop-taide tyylinä eivät myöskään saa tekijänoikeuden suojaa, ainoastaan yksittäiset käsikirjoitukset, piirrokset tai tomaattikeittopurkit ovat suojattuja. Ihmiskunnalta ei jää saamatta mitään välttämätöntä, jos se saa sämplätä biiseihinsä vain Beethovenia.

Kolmanneksi: jos joku nyt kokee saavansa kovin paljon iloa musiikista, kirjallisuudesta, kuvataiteesta joko kuluttajana tai uuden tuottajana, luulisi hänen olevan valmis maksamaan siitä. Tästä piraatit ovat eri mieltä. Heidän edustajansa oli sitä mieltä, että tekijänoikeusjärjestelmästä saadut taiteilijan tulot pitäisi korvata perustulolla. Piraattien mielestä koko yhteiskunnan pitäisi maksaa taitelijan, kun yksi henkilö kuluttaa Molokon ”Sing it back”-biisiä (1999). Minun mielestäni on moninkertaisesti oikeudenmukaisempaa ja parempaa yhteisten varojen käyttöä, jos hyötyjä maksaa. Tämä on kai keskeisen ero minun ja piraattien ajattelun välillä, koska en itse näe perusteluja sille, että taiteesta nauttija elää sataprosenttisesti yhteiskunnan siivellä.

Piraattipuolueen edustajalle täytyy antaa kuitenkin tunnustus siitä, että hän ei ehdottanut teosten tekijöiden toimeentulon perustaksi jotain niistä onnettomista kaupallistamisideoista, joita tekijänoikeuskriitikot esittävät ja jotka väitetystä loistavuudestaan huolimatta eivät ole levinneet yleiseen käyttöön.

Jos tämä kirjoitus olisi kolumni jossain lehdessä, toivoisin loppuun omaksi kuvauksekseni jotain tällaista: ”Kirjoittaja on tuottanut runsaasti vapaita kirjallisia teoksia (Wikipedia) ja valokuvia (Wikimedia Commons) ja tietää kyllä, mistä kirjoittaa.” Kun olen itse tuottanut vapaasti käytettävää sisältöä, olen huomannut, että piraatteja ei paljon samoissa projekteissa näy. Ehkä he haluavat olla vain saamapuolella?

1. Periaatteessa tekijänoikeus ei suojaa tietoa, kuten yllä on esitetty. Tekijänoikeuslaissa on kuitenkin muutama kohta, joiden perusteella voi sanoa, että tästä periaatteesta on luovuttu. Suomen tekijänoikeuslaki antaa suojan luetteloille ja tietokannoille, vaikka ne eivät ylittäisi teoskynnystä. Luettelot ja tietokannat ovat kuitenkin arvokkaita vain tietojensa vuoksi, joten tässä kohtaa on muodostunut poikkeus yleiseen periaatteeseen. Toinen mahdollisesti poikkeukseksi tulkittava tilanne on karttojen tekijänoikeus. Tekijänoikeuslaki suojaa karttoja, vaikka sen pitäisi suojata vain omaperäistä ja luovaa ilmaisumuotoa. Minä en ainakaan haluaisi käyttää kovin omaperäisiä ja luovia karttoja…

Käyttäen samaa menetelmää kuin kunnallisvaalien analysoimisessa, olen tutkinut tätä paljon puhuttua vasemmiston eurovaalitappiota. Lyhyenä kertauksena kyse on siitä, että puolueiden saama kannatus kerrotaan puolueen saamilla pisteillä vasemmisto–oikeistoakselilla (0–10) ja tästä lasketaan keskiarvo, joka kertoo, mihin äänestystulos sijoittuu, oikealle vai vasemmalle. Pohjalla käytetyn tutkimuksen mukaan koko kansan ideologinen keskiarvo on 5,5.

Vuoden 2004 vaaleissa vaalituloksen ideologinen keskiarvo oli 5,80, josta se nyt nousi 5,88:aan, eli vain hiukkasen oikealle. Tämä tulos on laskettu paikkajakauman perusteella. Kannatusprosenttien perusteella muutos on vielä pienempi: 5,52 → 5,57. Jos vasemmistoliitto olisi saanut 3 000 ääntä enemmän, paikkajakauman perusteella vaalit olisivat olleet jopa vasemmiston voitto!

Samoin kuin viime vaalien jälkeen kysyn, miksi totuus ei vastaa hokemaa vasemmiston tappiosta.  Vastaus on hyvin pitkälti sama. Vasemmistoliitto ja SDP hävisivät yhteensä puolet paikoistaan, mutta nämä kaksi puoluetta eivät ole yhtä kuin vasemmisto, vaikka vapaus valita toisin -foorumi ja hyvin pitkälti sen takana olevat “työväenpuolueet” pyrkivät omimaan vasemmistolaisuuden. Suomen eurovaalit eivät olleet vasemmiston vaan SDP:n ja Vasemmistoliiton murskatappio.

Mitenhän moni perussuomalaisten kannattajista on entisiä keskustan kannattajia? Arkijärki sanoo, että aika moni. Tilastot sanovat samaa. Vertailin SMP:n/perussuomalaisten ja keskustan kannatusta eduskunta- ja kunnallisvaaleissa vuosina 1960–2008 ja sain alla olevan tuloksen. Kannatusten korrelaatio on -0,60. Punaisella neliöllä olen merkinnyt erikseen perussuomalaisten aikakauden ja siltäkin ajalta korrelaatio on -0,55. Tämä aineisto ei suoraan kerro, kuinka moni SMP:n/perussuomalaisten kannattajista on entisiä keskustalaisia, mutta korrelaatio on huomattava.

© Noumenon / Creative Commons Attribution ShareAlike 2.5

Mauri Pekkarinen, joka on aika veikeä ministeri, kertoi tänään YLEn ykkösaamussa, että hallituksen politiikka on samanlaista nyt kokoomuksen kanssa kuin edellisessä hallituksessa SDP:n kanssa. Pekkarinen harmitteli, että politiikan sisällöistä huolimatta nykyinen politiikka on tekijöidensä vuoksi helpompi leimata oikeistolaiseksi. Pekkarisen mukaan SDP:n politiikka ei siis eroa kokoomuksen politiikasta, ja silti SDP viitsii urpittaa, että vihreät ovat kokoomuksen puisto-osasto.

Silti kyseenalaisten sen, onko Vanhasen ensimmäisen ja toisen hallituksen politiikka yhtä ja samaa. Minun mielestäni ei.

• Edellinen hallitus oli kirjannut hallitusohjelmaansa ekologisen verouudistuksen, joka ei toteutunut. Nykyinen hallitus tulee siirtämään verotusta miljardin euroan verran hyödyllisen työn verotuksesta haitallisen saastuttamisen verotukseen.
• Edellinen hallitus lupasi edistää voimakkaasti uusiutuvan energialähteiden käyttöä, vasta nykyinen hallitus toteuttaa tuulivoiman ja bioenergian syöttötariffit.
• Edellinen hallitus pyrki lisäämään joukkoliikenteen rahoitusta ja epäonnistui. Nykyinen hallitus toteutti suurten kaupunkien joukkoliikennetuen.
• Edellinen hallitus aikoi kohentaa opiskelijoiden opintososiaalista asemaa ja päätyi rajaamaan opiskeluoikeutta. Nykyinen hallitus nosti opintorahaa 15 %.

Ja niin edelleen. Joskus nykyinen hallitus ottaa päähän. Edellinen hallitus otti päähän lähes koko ajan.