Koulujen uskonnonopetuksesta puhuttaessa lähtökohta on harvoin oppilaan näkökulma tai oppilaan tarpeet tässä maailmassa. Usein keskustelu menee siihen, että koulujen on oltava tunnustuksettomia tai että koulujen uskonnonopetus – etenkin evankelisluterilaisen – kuuluu suomalaiseen yhteiskuntaan. Itse haluan ennemmin kysyä, mitä taitoja ja tietoja oppilas tulee tarvitsemaan pärjätäkseen elämässään.
Kaikki tarvitsevat tietoa maailman merkittävistä uskonnoista. Suurin osa maailman ihmisistä uskoo johonkin yliluonnolliseen, ja monet uskovat niihin hyvin vahvasti. Uskontojen ja uskonnottomuuden ymmärtäminen on edellytys sille, että ihmiset tulevat toimeen keskenään. Useiden elämänkatsomusten ymmärrystä eivät tarvitse vain kosmopoliitit reissaajat ja globaalit työläiset. Vaikka jäisi Suomen lintukotoon, tulee kohtaamaan useita erilaisia kristillisiä uskontoja, ei-kristillisiä uskontoja ja uskonnottomuutta. Tämän perusteella katson, että jokaisen tulisi opiskella yleistä elämänkatsomustietoa.
Yleinen elämänkatsomus ei tarkoita sitä, että jokainen elämänkatsomus tulee käsitellä yhtä laajasti. Suurin osa suomen peruskoulun tai lukion käyvistä elää valtaosan elämästään Suomessa. Ei-kristittyjen uskovaisten ja uskonnottomien on syytä tuntea kristinuskon keskeisimmät myytit ja uskomukset luomiskertomuksesta ylösnousemukseen. Euroopan sisällä taas on hyvä tuntea eri kristittyjen suuntien erot. Yhteiskuntarauhan ja rauhan vaaliminen ylipäänsä edellyttää sitä, että yhteiskunnassamme tunnetaan paremmin islamin opit. Jos elämänkatsomustiedon opetukseen tuodaan näin vahva yhteiskunnallinen näkökulma, uskonnonopetus siirtyy kohti yhdysvaltalaiskouluissa olevaan ”social studies”-oppiainetta, mikä olisi hyvä muutos.
En kuitenkaan kannata sitä, että oman uskonnon opetus kokonaan poistetaan. Sille on sekä yksilöllistä että yhteiskunnallista tarvetta. Kiihkoton tieto siitä uskonnosta, jonka oppilas on omaksunut kotonaan, on hyväksi sekä oppilaalle että yhteiskunnalle. Oman uskonnon opetus kannattaa säilyttää, mutta sen määrää pitää vähentää. Jyrki Kasvi on aiheesta ihmetellyt, miksi peruskoulussa opetetaan historiaa 380 tuntia ja uskontoa 418 tuntia. Samaa ihmettelen minäkin.
