Minulla on hetkellinen innostus verotuksellisiin asioihin. Innostus kumpuaa neljästä seikasta: Valtiovarainministeriö on asettanut erittäin mielenkiintoista työtä tekevän verotyöryhmän, Vihreät valmistelevat sekä veropoliittisia linjauksia että pk-yrittäjyysohjelmaa, ja Vihreät nuoret ja opiskelijat saavat kohta valmiiksi talouspoliittisen ohjelman, jota olen ollut mukana laatimassa.
Air Canada olisi viime vuonna voinut hyötyä carry back -järjestelmästä.
Carry back on järjestelmä, jossa tappiolle ajautunut yritys voi saada “veronpalautusta” aikaisemmista voitoista, jotka on jo vahvistettu verotuksessa. Sitä voi pitää laajennuksena jo voimassaolevasta carry forward -järjestelmästä, jossa yritys saa vähentää aiemmin vahvistetut tappiot tulevista voitoista, jos yritys joskus voitolle vielä pääsee.
Talouskriisin vuoksi kiinnostus carry back -järjestelmää kohtaan on lisääntynyt, koska se auttaa yritystä selviämään tilapäisten kriisien yli ja saamaan rahoitusta, nyt kun pankit ovat olleet hyvin kitsaita lainaamaan rahaa. Järjestelmä on jo käytössä joissain maissa ja sen käytön arvellaan leviävän. Carry back ei ole ongelmaton. Julkisen talouden kannalta se on sekä hyvin raskas että riskialtis. Riski liittyy siihen, että yritys ei carry back -järjestelmästä huolimatta nouse enää voitolle, vaan ajautuu konkurssiin. Veronsaaja on tällöin lopullisesti menettänyt rahansa ja on turhaan tukenut yritystä. Järjestelmä on raskas, koska tällaisena kriisiaikana se tulisi kalliiksi ja jo nyt ollaan hyvin huolissaan julkisen sektorin talouden kestävyydestä.
On toisaalta makuasia, kutsuuko carry back -järjestelmää inhottavasti kalliiksi vai positiiviseen sävyyn voimakkaasti elvyttäväksi. On paras hyväksyä, että se on luonnollisesti molempia. Voimakas elvyttäminen lamassa vaatii vastapainoksi aktiivista nousukausien hillintää, mikä on usein ollut julkisen taloudenhoidon kompastuskivi. Poliitikoilla on harvoin ollut malttia rajoittaa menoja nousukaudella.
Carry back vähentää yrittämiseen liittyvää riskiä. Yrittäjyyden riskialttiudella taas on perusteltu yritysverotuksen alhaisuutta suhteessa palkkaveroon. (Alhaisuus ei tosin ole itsestään selvästi aina tosi väite, mutta siitä ehkä myöhemmin.) Kun riskit pienevät, lienee syytä korottaa yritysverotusta. Korkeammalla yritysverotuksella voidaan myös rahoittaa carry back -järjestelmän kustannuksia ja tasoittaa suhdannevaihteluita nousukaudella.
Lopuksi voi pohtia, tulisiko carry back -järjestelmän olla automaatti: aina, kun tulos painuu tappiolle, aiemmin maksettuja veroja palautetaan yritykselle? Jos nimittäin ei ole olemassa yleistä talouskriisiä, tappiollisen yrityksen pitäisi saada rahaa myös yksityisiltä rahoitusmarkkinoilta, jos sillä on jotain edellytyksiä saada toimintansa tulevaisuudessa kannattavaksi. On vaikeaa nähdä, mitä erityistä hyötyä carry back -järjestelmästä olisi nousukaudella. Silloin, jos joskus, kannattaa rakenteellista ongelmista kärsivien yritysten kaatua nopeasti, koska hyvinä aikoina työntekijöiden on helpompaa löytää uusia töitä ja työnantajien on muutenkin vaikeaa löytää uusia työntekijöitä.
Yhteenvetona totean, että minusta tuntuu siltä, että carry back -järjestelmän käyttö tulisi rajata vain sellaisiin aikoihin, jolloin talous supistuu. Tähän hätään carry back ei enää ehdi.
