Elämän ei mahdu kodin neljän seinän sisälle, elämän pyrkii sieltä ulos. Mitä ulkona odottaa? Pubeja ja marketteja. Kahviloita ja elokuvateattereita. Ne ovat kaikki hienoja asioita, mutta myös maksullisia. Se, että vapaa-ajan vietto on entistä enemmän yritysten varassa, lisää vähävaraisimpien syrjäytymistä. Köyhän perheen nuorella ei ole mahdollisuutta tehdä samoja asioita kuin rikkaan perheen nuorella, mikä lyö kiilaa ihmisten väliin.
Hansassa on satoja istumapaikkoja. Ne – eli kahvilat – ovat lähes kaikki maksullisia eli niitä saa käyttää vain, jos ostaa jotain. Keskustassa pitäisi olla myös paikkoja, joissa voi vain olla ostamatta mitään. Ihmisten pitää voida tulla “yhteiseen olohuoneeseen” ilmaiseksi aivan niin kuin he menevät omaankin olohuoneeseensa. Yhteisen olohuoneen, tai oikeammin yhteisten olohuoneiden, tulee olla viihtyisiä paikkoja, joissa koko “kuntalaisperhe” voi kohdata.
Olemisessa on kyse myös ekologisuudesta. Jos kaupunkia rakennetaan ostamisen ympärille, meistä tulee kuluttamisen vankeja. Me joudumme ostamaan silloin, kun oikeastaan haluaisimme vain olla toisten ihmisten kanssa. Tästä seuraa turhaa kulutusta, joka rasittaa luontoa.
Tulisi tehtävä kolme asiaa. Ensinäkin on rakennettava “älä osta mitään”-paikkoja, kuten kirjastoja. “Älä osta mitään”-päivä on symbolinen ele, jolla kerran vuodessa muistutetaan turhasta kuluttamisesta. “Älä osta mitään”-paikat eli paikat, joissa voi oleskella muiden kanssa ostamatta mitään, ovat konkreettinen keino vähentää kulutusta joka päivä. Turussa hyvä esimerkki tällaisesta paikasta on uusi pääkirjasto, mutta vaikkapa museoista voisi saada yhtä loistavia yhteisiä olohuoneita. Toiseksi on mainostettava enemmän jo nykyisin olemassa olevia ilmaisia paikkoja ja parennattava niitä: puistot, jokiranta, pururadat, metsät… Kolmanneksi on tuettava lasten ja nuorten liikuntamahdollisuuksia ja nuorisotiloja.
