Suomen vaalit brittiläiseen tapaan

May 23rd, 2010

Yhdistyneessä kuningaskunnassa käytiin toukokuun alussa parlamenttivaalit, jota myös Suomessa seurattiin. Suurehko osa seuraajista huomasi varmaan myös, että Britanniassa on käytössä erilainen vaalijärjestelmä kuin Suomessa.

Saarivaltiossa on käytössä enemmistövaalitapa, jossa kustakin vaalipiiristä valitaan yksi eniten ääniä saanut ehdokas. Sillä ei ole väliä, onko ehdokas saanut enemmistöä vai ei, kunhan hän on saanut eniten ääniä. Niinpä konservatiivipuolue sai 47 prosenttia paikoista 36 prosentilla äänistä ja työväenpuolue sai 40 prosenttia paikoista 29 prosentilla äänistä. Kolmanneksi suurin puolue sai 23 prosenttia äänistä mutta enää 9 prosenttia paikoista.

Tulos on yhtä hullu kuin vaalijärjestelmäkin. Sen kritiikkiä löytyy pidemmälti mm. englanninkielisestä Wikipediasta.

Järjettömyyttä on toisaalta mielenkiintoista tutkia. Siksi olen halunnut katsoa, miltä Suomen vuoden 2007 eduskuntavaalien tulos olisi näyttänyt, jos sama vaalitapa olisi ollut käytössä Suomessa.

Tässä merkinnässä keskityn vaalipiirijaon tekemiseen ja siihen liittyviin valintoihin. Seuraavassa merkinnässä esittelen kuvitteellisten vaalien tulokset.

Uusien vaalipiirien rajat

Ensimmäinen tehtävä vaalitulokseen pääsemiseksi on Suomen jakaminen 200 vaalipiiriin, joissa kussakin asuu 26 000–27 000 asukasta. Tämän olen tehnyt pääasiassa yhdistämällä pieniä kuntia ja jakamalla suuria. Oman työn kannalta pienten kuntien yhdistäminen vaati vähemmän työtä, etenkin kun kuntien vaalialuejaosta on huonosti saatavissa valmista tietoa. Tästä näkökulmasta on onni, että viimeaikaiset suuret kuntaliitokset ovat tapahtuneet vasta vuoden 2007 eduskuntavaalien jälkeen.

Pienten kuntien yhdistäminen ja suurien jakaminen ei ole joissain tapauksissa riittänyt. Muutamissa tapauksissa jakamisia on täytynyt tehdä yli kuntarajojen: Kouvolasta Kuusankoskelle, Vaasasta Mustasaareen, Turusta Raisioon ja Kaarinaan jne. Keski-Uudenmaan lukuisat hieman yli 30 000 asukkaan kunnat aiheuttivat oman ongelmansa. Kaiken kaikkiaan olen kuitenkin ollut hyvin tyytyväinen siihen, miten hyvin yhden hengen vaalipiirien muodostaminen onnistui.

xtfcgv
Oheinen kuvaaja kertoo vaalipiirien asukasmäärien jakaumasta. Ääripäissä näkyy jonkin verran mallin tekijän laiskuutta, mutta eipä ole kovin mielekästä siirtää pieniä määriä asukkaita kahden vahvasti keskustavaltaisen kunnan välillä. Vaalipiirien asukasluvun keskiarvo on 26 172, keskihajonta 2 046.

Vaalipiireihin liittyvät valinnat

Vaalipiirien muodostamisessa minun on täytynyt tehdä joitain valintoja ja oletuksia. Ensinäkin olen valinnut, että haluan muodostaa vaalipiirit asukasmäärän mukaan enkä äänioikeutettujen määrän mukaan. Toinenkin vaihtoehto olisi mahdollinen, mutta kun Suomessa nykyäänkin käytetään vaalipiirien koon määrittelemisessä asukaslukua, olen pitäytynyt tässä. Samoin voimassaolevan perustuslain mukaisesti 27 700 asukkaan Ahvenanmaa valitsee yhden kansanedustajan.

Toinen valinta liittyy suurten kuntien nykyisten äänestysalueiden asukasmäärän päättelyyn. Tilastokeskuksen sivuilta olen saanut näiden äänestysalueiden äänioikeutettujen sekä koko kunnan äänioikeutettujen ja asukkaiden määrän. Näiden perusteella olen tehnyt sen oletuksen, että jokaisella äänestysalueella äänioikeutettujen ja asukkaiden suhde on sama kuin koko kunnassa. Tämä oletus on tietenkin väärä, mutta en usko, että sillä on juurikaan vaikutusta tuloksiin.

Terveydenhuollon tilaaja-tuottajamalli

February 27th, 2010

”Tilaaja-tuottajamalli on uudenlainen tapa tuottaa palveluita ja samalla selkiinnyttää politiikan ja hallinnon välisiä suhteita. Oleellista on se, että tilaajaorganisaatio ja palvelujen tuottajayksiköt erotetaan toisistaan.”

Julkisen sektorin tilaaja-tuottajamallissa yksi taho (tilaaja) keskittyy päättämään, mitä palveluita tuotetaan. Tämä taho on demokraattisesti valittu ja sen linjauksien on tarkoitus vastata sitä, mitä ihmiset ovat vaaleissa tahtoneet. Toinen taho (tuottaja) keskittyy siihen, että se, mitä halutaan, toteutetaan ammattitaitoisesti, laadukkaasti ja tuhlailematta.

Kunnallispolitiikassa puhutaan tilaaja-tuottajamallista muun muassa terveydenhuollon yhteydessä. Esimerkiksi Tampereella on tehty jako tilaajalautakuntiin (”toimintakykyä ja terveyttä edistävät palvelut”, ”ikäihmisten palvelut”) ja tuottajalautakuntiin (”erikoissairaanhoito”, ”suun terveydenhuolto” jne.) Raisiossa terveyspalveluiden tilaajana toimivat kaupunginvaltuusto ja  hallitus, tuottajina lautakunnat.

Tosiasiassa terveydenhuollon tilaaja-tuottajamalli on valtakunnallinen, maakunnallinen ja kunnallinen sekä paljon monimutkaisempi kuin yleensä ajatellaan.

Terveydenhuollon ylin tilaaja on eduskunta. Eduskunta säätää lait, joiden perusteella ihmisille on tarjottava hoitoa. Eduskunnan näkökulmasta kunnat ovat tuottajia, joiden asemasta on säädetty kansanterveyslaissa: ”Kunnan on pidettävä huolta kansanterveystyöstä sen mukaan kuin tässä laissa tai muutoin säädetään tai määrätään. Kunnat voivat yhdessä huolehtia kansanterveystyöstä perustamalla tätä tehtävää varten kuntayhtymän. Kunta voi toisen kunnan kanssa sopia myös siitä, että tämä hoitaa osan kansanterveystyön toiminnoista.”

Kansanterveyslain näkökulmasta kunta on tuottaja, vaikka kunnissa ajatellaan mielellään toisin. Etenkin kunnanvaltuutetut haluavat nähdä itsensä tilaajina, jotka voivat tehdä päätöksiä siitä, mitä palveluita kuntalaiset nauttivat. Tämä on suuri poliittinen itsepetos. Kunnissa ei todellisuudessa pohdita terveydenhuollon raameja, vaan sen fiksua järjestämistä. Kunnallispoliittisesti kuumia kysymyksiä liittyvätkin organisointiin, kuten terveyskeskusverkkoon.

Tilaaja-valtio ja tuottaja-kunta on vain yksi asetelma terveydenhuollon tilaaja-tuottajamallissa. Järjestelmään kuuluvat myös sairaanhoitopiirit ja erityisvastuualueet. Sairaanhoitopiirien tehtävä on vastata erikoissairaanhoidosta ja jokaisen kunnan on kuuluttava johonkin sairaanhoitopiiriin. Erityisvastuualueet vastaavat erityistason sairaanhoidon järjestämisestä. Ne koostuvat sairaanhoitopiireistä ja jokaisella erityisvastuualueella on yliopistollinen keskussairaala, jossa erityistason hoito annetaan. Sairaanhoitopiirejä on kaksikymmentä ja erityisvastuualueita viisi.

Sairaanhoitopiirien näkökulmasta valtio on tilaaja, joka edellyttää, että kuntien asukkaiden on saatava erikoissairaanhoitoa. Myös kunnat ovat sairaanhoitopiirien tilaajia. Kunnat voivat nimittäin päättää itse järjestää erikoissairaanhoitoa ja tilata sairaanhoitopiiriltä vastaavia palveluita vähemmän. Vaikka kunta on tältä osin tilaaja, kyse on kuitenkin ennen kaikkea organisointikysymyksestä, ei palveluiden laajuuden määrittämisestä.

Erityisvastuualueiden tilaajia ovat sekä valtio että kunkin erityisvastuualueen sairaanhoitopiirit. Valtio on sosiaali- ja terveysministeriön asetuksella keskittänyt jotkin hoidot tiettyihin erityisvastuualueisiin. Lisäksi sairaanhoitopiirien on kullakin erityisvastuualueella sovittava, mitkä erityissairaanhoidon palvelut keskitetään.

Jotta asia ei olisi näin yksinkertainen, kuvaan astuvat myös kuntayhtymät. Kunta voi siirtää kansanterveyslain mukaiset velvoitteensa kuntayhtymälle. Tällöin kunta tilaa perusterveydenhoidon kuntayhtymältä ja erikoissairaanhoidon sairaanhoitopiiriltä. Tällaisia kuntia, jotka hoitavat koko terveydenhuoltonsa ikään kuin alihankintana, on hyvin paljon. Mikä ei ole ihme maassa, jossa kunnan keskikoko (mediaani) on alle 6 000 asukasta.

Suomen terveydenhuollon tilaaja-tuottajamalli on siis kokonaisuudessa oheisen kuvan mukainen, joka on vieläpä yksinkertaistettu versio todellisuudesta. Siitä puuttuvat yksityisille ulkoistettu terveydenhuolto (kuten Ylioppilaiden terveydenhoitosäätiö), yksityinen terveydenhoito ja työterveyshuolto. Tästä kuviosta puuttuvat myös sosiaalipalvelut, joiden pitäisi pelata tehokkaasti yhteen terveydenhuollon palveluiden kanssa.

Vaaleanturkoosi kuvaa tilaajia, vaaleankeltainen tuottajia. Kunnilla ja sairaanhoitopiireillä on molemmat roolit. Katkoviivalla merkityt nuolet ja laatikot kuvaavat tilannetta, jossa kunta on siirtänyt terveydenhuoltoa kuntayhtymälle. Lyhenteet: ky = kuntayhtymä; shp = sairaanhoitopiiri; erva = erityisvastuualue.

Sekä tilaajien että tuottajien moninaisuus aiheuttaa järjestelmään ongelmia toimintaan ja rahoitukseen. Ei ole mitenkään tavatonta, että säästöt yhdessä organisaatioissa johtavat lisäkustannuksiin toisessa. Erityinen ongelma on demokratia: kansa valitsee vaaleilla vain eduskunnan ja kunnanvaltuuston, mutta siitä eteenpäin vastuu hukkuu monipolvisiin organisaatiomalleihin.

Suomen terveydenhuoltojärjestelmä kaipaa kovasti yksinkertaistamista.

Eettisestä sijoittamisesta

February 3rd, 2010

Samassa kokouksessa, jossa käsiteltiin Turun apulaiskaupunginjohtajan Tero Hirvilammen asemaa, kaupunginhallitus käsitteli myös kaupungin rahoitus- ja sijoitusperiaatteita. Periaatteilla on kaksi ulottuvuutta: mikä on taloudellisesti viisasta rahoitustoimintaa ja millainen sijoittaminen on moraalista. Kaupunginhallituksessa kysyin molemmista aiheista, mutta kerron nyt vain eettisestä sijoittamisesta.

Eettisen pohdinnan perusteluksi on sanottu, että sijoituskohteen toimiala tai toimintatavat eivät voi olla ristiriidassa kunnan yhteiskunnallisten velvoitteiden ja periaatteiden kanssa. Ohje on, että ristiriitatilanteessa eettiset arvot ylittävät taloudelliset arvot ja lyhyen aikavälin tuottotavoitteet ovat alisteisia kestävän kehityksen tavoitteille, kuten kuuluukin.

Erityisesti ohjeessa vaaditaan välttämään sellaisia yksittäisiä yrityksiä, liikkeellelaskijoita tai maita, jotka eivät kunnioita YK:n määrittelemiä ihmis- ja perusoikeuksia tai jotka toimivat vastuuttomasti ympäristöä vahingoittavalla tavalla. Periaate on oikea. Vihreiden esityksestä kaupunginhallitus lisäsi, että sijoituskohteiden on noudatettava YK:n määrittelemien oikeuksien lisäksi kansainvälisen työjärjestön, ILO:n, määrittelemiä oikeuksia.

Vasemmistoliiton edustajat tekivät myös ehdotuksen, jonka mukaan sijoittaminen indeksiosuusrahastoihin kiellettäisiin, koska heidän mukaan silloin ei voi tietää, miten eettisesti rahat on sijoitettu. Huolenaihe oli oikea, mutta edustajien tieto osittain väärä, koska he eivät olleet tietoisia esimerkiksi uusiutuvan energian indeksiosuusrahastoista. Johdonmukaisuuden vuoksi heidän olisi pitänyt esittää myös rahasto-osuuksiin sijoittamisen kieltämistä, mitä he eivät tehneet. Tilanne antaa mielestäni hyvän kuvan vasemmistoliitosta talousasioiden hoitajana: hyviä tavoitteita on, mutta ei osaamista, jolla niihin pääsisi.

Eettinen sijoittaminen herättää myös pari vaikeaa kysymyksiä kieltojen rajoista.

Ensinäkin olen sitä mieltä, että osakesijoittamisen suhde yritystoimintaan on sama kuin vakioveikkauksen suhde jalkapalloon. Sekä osakesijoittaminen että veikkaaminenkin perustuvat menneisyyden analysointiin ja tulevaisuuden arvaamiseen, eikä kumpikaan ei vaikuta reaalimaailmaan.

Usein kuvitellaan, että osakkeen hinnalla on vaikutusta yritystoimintaan, mutta vaikutus kulkee lähinnä päinvastaiseen suuntaan. Osakkeen hinta ja yrityksen toiminta liittyvät toisiinsa, mutta jälkimmäinen vaikuttaa edelliseen. On toki totta, että osakkeiden kysynnän lisääntyminen saattaa johtaa osakkeiden hinnan nousuun, mutta yritys ei – harvinaisia osakeanteja lukuun ottamatta – saa mitään siivua osakkeiden hinnasta.

Kun osakkeiden kysynnän ja yrityksen toiminnan välinen yhteys on niin heikko, mitä itua on boikotoida väärin toimivien yritysten osakkeita?

Toiseksi ihmettelen tiettyjä rajauksia, joita moraalin nimissä tehdään. Turun kaupunginhallituksen käsittelemien periaatteiden mukaan ”kaupunki ei tee suoria sijoituksia ase-, tupakka-, pornografia- tai alkoholiliiketoimintaa harjoittaviin toimialoihin tai yrityksiin.”

Sen estämättä, mitä aiemmin kirjoitin, ymmärrän aseyritykset. Ylevistä julistuksista huolimatta jopa arvostetut sotilastarvikeyritykset, myös Suomessa, vievät aseita maihin, joissa niitä saatetaan käyttää siviiliväestöä vastaan. Ymmärrän tupakkayritykset, koska ne pyrkivät lisäämään tupakointia välittämättä terveyshaitoista ja kuolemista, joita tupakoinnista aiheutuu. Tupakkatuotteiden myynti on toki laillista, mutta se, miten tupakkayritykset pyrkivät moraalittomasti lisäämään tupakointia kehitysmaissa, on pöyristyttävää.

En ymmärrä, miksi pornografia- ja alkoholiala ovat kieltolistalla. Alkoholin myyntiä rajoitetaan monin tavoin, mutta valtio kokee hyväksi myydä alkoholia kaikille yli 18-vuotiaille. Pornografian kieltämistä en muista minkään merkittävän tahon esittäneen ja onpa jopa Sexpo-säätiön puheenjohtaja todennut, että pornon katsominen ei vahingoita ketään.

Anteeksi Lavia, Raisio ja Pori

February 2nd, 2010

Verokarhu, kaveri

Viime vuoden lopulla monet kunnat korottivat kiinteistöveroaan tilanteessa, jossa eduskunta oli juuri päättänyt korottaa kiinteistöveron rajoja. Kaikilta osilta kuntien kiinteistöveropäätökset eivät menneet putkeen. Uteliaisuuttani lähetin seuraavan viestin verovirastolla nettisivun palautelomakkeen kautta:

“Kysymys koskee Lavian, Raision ja Länsi-Turunmaan kuntien kiinteistöveroa.

LAVIA

Lavian kunta on määrännyt vakituisen asunnon kiinteistöveroksi 0,35 prosenttia ja muun asuinrakennuksen kiinteistöveroksi 1,00 prosenttia.

Kiinteistöverolain 13 § mukaan muiden asuinrakennusten veroprosentti voidaan kuitenkin määrätä enintään 0,60 prosenttiyksikköä korkeammaksi kuin pääasiassa vakituiseen asumiseen käytettävien rakennusten veroprosentti. Lavian tapauksessa vakituisen asunnon kiinteistövero ja muun asuinrakennuksen kiinteistövero eroavat toisistaan kuitenkin 0,65 prosenttia.

RAISIO

Raisio on määrännyt muun asuinrakennuksen kiinteistöveroksi 0,50 prosenttia. Kuitenkin kiinteistöverolain 13 § mukaan muun asuinrakennuksen kiinteistöveron vaihteluvälin tulee olla 11 § mainitun vaihteluvälin sisällä eli 0,60-1,35 prosenttia.

LÄNSI-TURUNMAA

Länsi-Turunmaan kunta on määrännyt vakituisen asunnon kiinteistöveroksi 0,32 prosenttia ja yleiseksi kiinteistöveroksi 1,30 prosenttia. Muun asuinrakennuksen kiinteistöveroa ei ole erikseen määrätty, joten sen suuruus on sama kuin yleinen kiinteistövero eli 1,30 prosenttia.

Kiinteistöverolain 13 § mukaan muiden asuinrakennusten veroprosentti voidaan kuitenkin määrätä enintään 0,60 prosenttiyksikköä korkeammaksi kuin pääasiassa vakituiseen asumiseen käytettävien rakennusten veroprosentti. Länsi-Turunmaan tapauksessa vakituisen asunnon kiinteistövero ja muun asuinrakennuksen kiinteistövero eroavat toisistaan kuitenkin 0,98 prosenttia.”

Kysyin lopuksi, ovatko kyseisten kuntien päätökset lainmukaisia. Heti seuraavana päivänä sain verovirastosta tällaisen vastauksen:

“Hei, ja kiitos verohallintoon lähettämästäsi palautteesta!

Länsi-Turunmaan kunnan päätös on lainmukainen, mutta, kuten olette viestissänne ilmoittanut, Lavian ja Raision kuntien päätökset ovat lain vastaisia. Verohallinto on yhteydessä näihin kuntiin tilanteen selvittämiseksi, joten erillistä valitusta Teidän ei tarvitse laatia.

Lavian kunta on esittämänne mukaisesti vahvistanut kiinteistöveroprosentin 0,05 prosenttiyksikköä liian suureksi. Jos kunta erikseen määrää muiden asuntojen kiinteistöveroprosentin, tulee sen noudattaa Kiinteistöverolain 13 §:n 0,60 prosenttiyksikön kattosääntöä. Satakunnan verotoimisto selvittää asian Lavian kunnan kanssa.

Länsi-Turunmaan kunta ei ole erikseen määrännyt muille asuinrakennuksille kiinteistöveroprosenttia, joten sen kunnan alueella muihin kuin vakituisen asunnon rakennuksiin sovelletaan yleistä kiinteistöveroprosenttia. Näihin tapauksiin ei siis sovelleta Kiinteistöverolain 13 §:n kattokorotusmääräyksiä.

Raision kunta on vahvistanut muiden rakennusten kiinteistöveroprosentin esittämänne mukaisesti liian pieneksi. Varsinais-Suomen verotoimisto selvittää asian Raision kunnan kanssa.

Yhteydenottonne perusteella ryhdymme vaadittaviin toimenpiteisiin, kiitos!”

Myönteistä on, että Länsi-Turunmaan osalta epäilyni oli siis perusteeton. Toisaalta Pori oli tehnyt samanlaisen virheen kuin Lavia.

Tilanne lähinnä hymyilyttää minua. Miten on mahdollista, että kunnat eivät ole tunteneet kiinteistöverolakia? Mahtaakohan jossain olla kolme kunnanjohtajaa ja kunnan talousjohtajaa, jotka kiroavat minut ja uteliaisuuteni alimpaan helvettiin? Tarkoitukseni ei erityisesti ollut vaikuttaa, mutta on mukavaa huomata, että valppaudella voi vaikuttaa.

Jään mielenkiinnolla odottamaan jatkoa.

PS. Älkää kysykö, miten satuin nämä virheet huomaamaan.

RKP, ruotsinkielisille pahaksi

January 23rd, 2010

Olen pitkään jo kokenut, että RKP on politiikan taktiikan kannalta huonoin mahdollinen keino ruotsinkielisten aseman turvaamiseksi. Olen arastellut sanoa tätä, koska ruotsinkielinen yhteisö on tietenkin vapaa itse päättämään poliittisesta järjestäytymisestään. Ulkopuolisena voin vain kommentoida ruotsinkielisen yhteisön asioita ja kunnioittaa yhteisön valintaa.

Viime aikoina myös ruotsinkieliset ovat havainneet RKP:n hyödyttömyyden ja puhuneet siitä julkisesti. Viimeksi asiasta kirjoitti Åbo Underrättelser:

Politik har reducerats till att slå vakt om krympande resurser.   I den kampen följer partierna en darwinistisk logik. Man fattar de beslut som gagnar – eller åtminstone inte drabbar – den väljarkår man räknar som sin potential. ”Några” svenskar som upp till 70-75 procent röstar på SFP räknas inte in i den potentialen.

Eduskunnassa on likimain vain yksi puolue, jolle on poliittisesti edullista huomioida ruotsinkieliset. Muut puolueet voivat vaikka seistä päällään, tai seistä päällään ja ajaa ruotsinkielisten asemaa, mutta yhtään ääntä ei siitä heru kiitokseksi. Muissa puolueissa kuin RKP:ssä on paljon ruotsinkielisten asemasta välittäviä ihmisiä. Myös EVVK-asenne on yleinen ja varsinainen vihamielisyys tai väheksyntä on harvinaista. Hyvä tahto jää kuitenkin helposti realisoitumatta, kun työstä ei voi saada palkintoa.

Jos ruotsinkieliset haluavat saada poliittista voimaa, heidän täytyy luopua RKP:stä.  Koska ruotsinkieliset äänestäjät ovat uskollisia yhdelle puolueelle, he ovat kuin suuri osa sähköä ostavista kotitalouksista: häviävät rankasti, koska eivät kilpailuta.

Eduskunnassa on RKP:n riveissä 10 kansanedustajaa ja 4 ruotsinkielistä kansanedustajaa muissa puolueissa (Andersson, Kallis, Söderman, Tabermann). Ruotsinkielisten edustajien määrä ei koskaan tule olemaan 101, joten ruotsin kielen ajaminen ei voi olla vain kielivähemmistön varassa. Ruotsinkielisten poliittisen vaikutusvallan pitäminen edes viidessä prosentissa edellyttää sitä, että enemmistöllä tulee olla – edes vaalitaktinen – intressi ottaa vähemmistö huomioon.

Varpusia jouluaamuna

December 28th, 2009

Varpusia

Ennen joulua minulle tuli mielihalu kuunnella ”Varpunen jouluaamuna”, joka on mielestäni kaikkeista kaunein joululaulu. Mutta kenen versiona? Spotifyn avulla saatoin kuunnella yli kolmeakymmentä eri versiota. Esittäjinä oli Tamara Lundia, Vesa-Matti Loiria, Jorma Hynnistä, Jaakko Ryhästä, Polyteknikkojen kuoroa, Soile Isokoskea ja niin edelleen.

Ei ole yllättävää, että parhaan löytäminen kymmenistä on koska tahansa vaikeaa. Nyt oli vaikeaa löytää edes hyvää.

Ongelmaksi muodostuivat diivailevat oopperalaulajat. Varpunen jouluaamuna tulee laulaa herkästi, ei pateettisesti. Diivojen mahtipontisuudessa ei ole mitään, mikä muistuttaisi tytön armeliaisuudesta tai varpusen haavoittuvuudesta.

Lopulta parhaimmiksi levytetyiksi versioksi valikoituivat Juha Uusitalon (kera Turku Philharmonic Orchestran) ja Irinan tulkinnat. Näiden rinnalle nousi livenä kuultu yhteislauluesitys Turun Mielenterveysyhdistys ITU ry:n joulujuhlassa. Laulu ei soinut yhtä korkealta kuin Isokoskella eikä kumissut yhtä matalana kuin Ryhäsellä, mutta laulussa oli oikea sielu.

Hyvää perustuslain päivää

December 6th, 2009

Itsenäisyyspäivänä on tapana muistella Sotaa. Sodalla tarkoitetaan toista maailmansotaa eikä koskaan sisällissotaa, vaikka sisällissota ja Suomen itsenäistyminen 6.12.1917 liittyvät toisiinsa paljon kiinteämmin. Toisen maailmansodan muisteleminen on toisaalta perusteltuakin, sillä siinä kokonainen sukupolvi antoi suuren uhrauksen itsenäisyyden puolesta. Ilman heidän toimiaan ei olisi itsenäisyyttä. Pitää kuitenkin kysyä, mikä antaa itsenäisyydelle sisällön ja arvon.

Itsenäisyys on vasta mahdollisuus, toteutumaton potentiaali. Itsenäisyydelle antaa arvon sen, mitä sen avulla on tehty. Yhtäältä sen avulla voi pitää yllä diktatuuria, polkea ihmisoikeuksia ja aiheuttaa kurjuutta valkovenäläisittäin. Toisaalta itsenäisyydellä voi edistää vastuuntuntoa, rauhaa ja sosiaalista oikeudenmukaisuutta sekä omassa maassa että maailmassa.

Itsenäisyys on antanut suomalaisille mahdollisuuden luoda perustuslain, joka kunnioittaa ihmisen arvoa. Perustuslaissamme on monia kunnioitettavia asioita. Näitä ovat esimerkiksi seuraavat:

  • Valtiosääntö turvaa ihmisarvon loukkaamattomuuden ja yksilön vapauden ja oikeudet sekä edistää oikeudenmukaisuutta yhteiskunnassa.
  • Valtiovalta Suomessa kuuluu kansalle.
  • Tuomiovaltaa käyttävät riippumattomat tuomioistuimet.
  • Ihmiset ovat yhdenvertaisia lain edessä.
  • Jokaisella on oikeus elämään sekä henkilökohtaiseen vapauteen, koskemattomuuteen ja turvallisuuteen.
  • Jokaisella on uskonnon ja omantunnon vapaus.
  • Jokaisella on sananvapaus.
  • Jokaisella on oikeus maksuttomaan perusopetukseen.
  • Vastuu luonnosta ja sen monimuotoisuudesta, ympäristöstä ja kulttuuriperinnöstä kuuluu kaikille.

Oikeudenmukaisuuden jumala Justitia

Ei ole itsestäänselvyys, että mahdollisuutta omaan perustuslakiin on käytetty hyvin tai että sitä tullaan käyttämään hyvin. Olen huolissani ja hämilläni siitä, että vakavin uhka Suomen perustuslain periaatteita kohtaan tulee niiden henkilöiden suunnasta, jotka sanovat puolustavansa suomalaista elämäntapaa. Suomalaisen elämäntavan nimissä hyökätään toisia uskontoja ja seksuaalivähemmistöjä vastaan, vaikka perustuslakimme mukaan “ketään ei saa ilman hyväksyttävää perustetta asettaa eri asemaan sukupuolen, iän, alkuperän, kielen, uskonnon, vakaumuksen, mielipiteen, terveydentilan, vammaisuuden tai muun henkilöön liittyvän syyn perusteella.”

6.12. on Espanjassa ”Día de la Constitución”, perustuslain päivä. Itsenäisyyspäivänämme voisimme arvostaa ja pohtia perustuslakiamme, miettiä mitä hyvää se meille tarjoaa, mitä se voisi tarjota ja miten voimme puolustaa niitä arvoja, joita se edustaa. Tällä kertaa uhka ei tule ulkopuolelta.