Samassa kokouksessa, jossa käsiteltiin Turun apulaiskaupunginjohtajan Tero Hirvilammen asemaa, kaupunginhallitus käsitteli myös kaupungin rahoitus- ja sijoitusperiaatteita. Periaatteilla on kaksi ulottuvuutta: mikä on taloudellisesti viisasta rahoitustoimintaa ja millainen sijoittaminen on moraalista. Kaupunginhallituksessa kysyin molemmista aiheista, mutta kerron nyt vain eettisestä sijoittamisesta.
Eettisen pohdinnan perusteluksi on sanottu, että sijoituskohteen toimiala tai toimintatavat eivät voi olla ristiriidassa kunnan yhteiskunnallisten velvoitteiden ja periaatteiden kanssa. Ohje on, että ristiriitatilanteessa eettiset arvot ylittävät taloudelliset arvot ja lyhyen aikavälin tuottotavoitteet ovat alisteisia kestävän kehityksen tavoitteille, kuten kuuluukin.
Erityisesti ohjeessa vaaditaan välttämään sellaisia yksittäisiä yrityksiä, liikkeellelaskijoita tai maita, jotka eivät kunnioita YK:n määrittelemiä ihmis- ja perusoikeuksia tai jotka toimivat vastuuttomasti ympäristöä vahingoittavalla tavalla. Periaate on oikea. Vihreiden esityksestä kaupunginhallitus lisäsi, että sijoituskohteiden on noudatettava YK:n määrittelemien oikeuksien lisäksi kansainvälisen työjärjestön, ILO:n, määrittelemiä oikeuksia.
Vasemmistoliiton edustajat tekivät myös ehdotuksen, jonka mukaan sijoittaminen indeksiosuusrahastoihin kiellettäisiin, koska heidän mukaan silloin ei voi tietää, miten eettisesti rahat on sijoitettu. Huolenaihe oli oikea, mutta edustajien tieto osittain väärä, koska he eivät olleet tietoisia esimerkiksi uusiutuvan energian indeksiosuusrahastoista. Johdonmukaisuuden vuoksi heidän olisi pitänyt esittää myös rahasto-osuuksiin sijoittamisen kieltämistä, mitä he eivät tehneet. Tilanne antaa mielestäni hyvän kuvan vasemmistoliitosta talousasioiden hoitajana: hyviä tavoitteita on, mutta ei osaamista, jolla niihin pääsisi.
Eettinen sijoittaminen herättää myös pari vaikeaa kysymyksiä kieltojen rajoista.
Ensinäkin olen sitä mieltä, että osakesijoittamisen suhde yritystoimintaan on sama kuin vakioveikkauksen suhde jalkapalloon. Sekä osakesijoittaminen että veikkaaminenkin perustuvat menneisyyden analysointiin ja tulevaisuuden arvaamiseen, eikä kumpikaan ei vaikuta reaalimaailmaan.
Usein kuvitellaan, että osakkeen hinnalla on vaikutusta yritystoimintaan, mutta vaikutus kulkee lähinnä päinvastaiseen suuntaan. Osakkeen hinta ja yrityksen toiminta liittyvät toisiinsa, mutta jälkimmäinen vaikuttaa edelliseen. On toki totta, että osakkeiden kysynnän lisääntyminen saattaa johtaa osakkeiden hinnan nousuun, mutta yritys ei – harvinaisia osakeanteja lukuun ottamatta – saa mitään siivua osakkeiden hinnasta.
Kun osakkeiden kysynnän ja yrityksen toiminnan välinen yhteys on niin heikko, mitä itua on boikotoida väärin toimivien yritysten osakkeita?
Toiseksi ihmettelen tiettyjä rajauksia, joita moraalin nimissä tehdään. Turun kaupunginhallituksen käsittelemien periaatteiden mukaan ”kaupunki ei tee suoria sijoituksia ase-, tupakka-, pornografia- tai alkoholiliiketoimintaa harjoittaviin toimialoihin tai yrityksiin.”
Sen estämättä, mitä aiemmin kirjoitin, ymmärrän aseyritykset. Ylevistä julistuksista huolimatta jopa arvostetut sotilastarvikeyritykset, myös Suomessa, vievät aseita maihin, joissa niitä saatetaan käyttää siviiliväestöä vastaan. Ymmärrän tupakkayritykset, koska ne pyrkivät lisäämään tupakointia välittämättä terveyshaitoista ja kuolemista, joita tupakoinnista aiheutuu. Tupakkatuotteiden myynti on toki laillista, mutta se, miten tupakkayritykset pyrkivät moraalittomasti lisäämään tupakointia kehitysmaissa, on pöyristyttävää.
En ymmärrä, miksi pornografia- ja alkoholiala ovat kieltolistalla. Alkoholin myyntiä rajoitetaan monin tavoin, mutta valtio kokee hyväksi myydä alkoholia kaikille yli 18-vuotiaille. Pornografian kieltämistä en muista minkään merkittävän tahon esittäneen ja onpa jopa Sexpo-säätiön puheenjohtaja todennut, että pornon katsominen ei vahingoita ketään.
